Tunnen joitakin Raamatun tutkijoita, jotka ovat saaneet selville yli sata erilaista asiaa, jotka osoittavat, että Joosef oli Jeesuksen Kristuksen esikuva. Mutta vaikka uskonkin vahvasti, että Joosef oli Kristuksen esikuva, uskon myös vakaasti, että Jeesus oli viimeisten aikojen jäännöksen esikuva - niiden ihmisten, joita Jumala juuri nyt nostaa esiin osoittaakseen seurakunnalleen, miten se pystyy murtautumaan irti hengellisestä nälänhädästään.

Haluaisin esitellä teille Joosef-yhteisön - pienen joukon viimeisten aikojen uskovia, jotka ovat täysin antautuneet Herralle. He pitävät päivittäin yhteyttä Jumalaan. Henki johtaa heitä heidän elämänsä jokaisessa käänteessä. Ja tällä hetkellä he ovat tulossa suurista koettelemuksista ja koetuksista ja astumassa ilmoituksen, viisauden ja hedelmällisyyden paikkaan. Jumala toimii heissä, antaa heille totuutensa ja tietonsa. Ja aika on tuleva pian, jolloin Hän kutsuu heidät samoin kuin Hän kutsui Joosefin!

Juuri nyt Jeesuksen Kristuksen seurakunta muuttuu yhä maallisemmaksi, aistillisemmaksi, jumalattomammaksi ja kylmemmäksi. Meidän seurakuntaamme tulee kirjaimellisesti tuhansia kirjeitä papeilta ja maallikoilta, joita heidän seurakuntansa tila painaa. Ihmiset valittavat, etteivät he kuule synnin tuntoon johtavia, elämää muuttavia saarnoja. Papit valittavat, että vain harvat haluavat kuulla totuuden.

Mutta Amerikassa kuten muuallakin on yhä vielä muutamia vahvoja "lampunjalka" -seurakuntia - jotka ovat täynnä valoa ja kunniaa ja Jumalan pyhyyttä. Papeit ovat palavia, saarnaavat vanhurskautta, ja Jumala liikkuu väkevästi ihmisten keskuudessa. Mutta valtaosa nykypäivän seurakunnista kokee laajalle levinnyttä hengellistä nälkää: on tyhjiä saarnoja, kuolleita kuulijoita, "elävää" jumalanpalvelusta, jonka taustalla ei ole vanhurskasta elämää. Laodikealainen sokeus on langennut kuin pilvi niiden ihmisjoukkojen silmille, jotka ennen olivat palavia Jumalassa.

Monet totiset Jumalan sanan julistajat masentuvat vähitellen. Eräs pappi kijroitti äskettäin: "Suuri joukko uskovia pappeja on saanut lopputilin tai heidät on pakotettu pois seurakunnistaan. Minä erosin kirkkoni palveluksesta viime joulukuun viimeisenä päivänä. Kollegani parinkymmenen kilometrin päästä lähti myös kirkostaan synkissä olosuhteissa. Kolmas pappi sadan kilometrin päästä alistui painostuksen alaisena eroamaan. Neljäs potkittiin seurakunnastaan lokakuussa.

Meidän seuduillamme seurakunnat eivät kasva siten, että uusia ihmisiä kääntyisi uskoon, vaan siitä, että kristityt olvat muuttuneet liikkuviksi, he käyvät seurakunnissa "ostoksilla" kuin kuluttajat konsanaan. He kulkevat kuin pyöröovessa... Ottakaa todella selvää, miten monta Jumalan ihmistä kulkee sydän särkyneenä, tappion kärsineenä, masentuneena - ja sanovat silti: 'Kaikesta huolimatta, tule Herra Jeesus'!"

---

Mikä on Jumalan ratkaisu sellaiseen luopumukseen ja nälkään?

---

Jumala on aina toiminut paljon ennen kuin kukin hengellinen nälänhätä on edes puhjennut Hänen seurakunnassaan. Jokaisen sukupolven aikana Hän on kulkenut edellä valmistaakseen ulospääsytien omalla kansalleen!

Jaakobin heimon seitsemänkymmentäviisi jäsentä olisivat kuolleet suureen, maailmanlaajuiseen nälänhätään (ja Israelille annettu lupaus olisi pettänyt), ellei Jumala olisi toiminut jo etukäteen. Itse asiassa noin kaksikymmentä vuotta ennen nälänhädän puhkeamista Jumala jo laati toimintasuunnitelman pelastaakseen kansansa tuholta: Hän lähetti Joosefin edeltä Egyptiin! Kaksikymmentä vuotta Jumala teki työtään tässä miehessä - otti hänet erilleen, koetteli häntä, valmisti häntä tärkeälle paikalle - koska Joosefista oli tuleva Jumalan valittujen hengenpelastaja. Hän piti Joosefin poissa julkisuuden valokeilasta - kasvattaakseen häntä tulevan kaaoksen ja kuoleman päivää varten.

Rakkaani, aivan yhtä varmasti kuin Jumala otti Joosefin erilleen, Hänellä on tänään Joosef-yhteisö, joka on kätkettynä kaikkien katseilta. Nämä ihmiset ovat vaivojen pätsissä, koetusten vankiloissa, koettelemusten ja kiusausten taistelukentillä. He ovat kuolemassa tältä maailmalta, eivät halua mitään sen kuuluisuudesta, kunniasta, rahasta tai nautinnoista. Ja heidän nälkänsä kasvaa, kun he haluavat päästä lähemmäksi Kristusta - tulla tuntemaan Hänen sydämensä ja Hänen äänensä.

Ehkä et ymmärrä elämäsi kaikkia kummallisia koetuksia, koettelemuksia ja vaivoja. Mutta jos sydämesi on täysin omistautunut seuraamaan Kristusta, voit olla vakuuttunut siitä, että Jumalalla on tarkoitus tässä kaikessa: Hän haluaa sinut mukaan Joosef-yhteisöönsä!

On kolme seikkaa, jotka kuuluivat Joosefin kasvattamiseen koetelluksi ja vahvaksi havaituksi palvelijaksi. Ja sinäkin koet nämä samat asiat, jos olet jäsen tässä viimeisten aikojen yhteisössä:

1. Joosef vastasi, kun Henki kutsui häntä pyhään elämään erillään maailmasta.

Jumalan Henki on aina kutsunut ihmiskuntaa Hänen luokseen - pyhyyteen, sydämen puhtauteen ja erilleen maailmasta. On surullista, että niin harvat ovat koskaan vastanneet - mutta jokaisesta sukupolvesta Jumalalla on pieni jäännös, joka vastaa Hänen kutsuunsa. He erottautuvat maailmasta, puhdistavat elämänsä ja antavat itsensä kokonaan Hänelle.

Joosef vastasi Jumalan kutsuun hyvin varhaisella iällä. Ja hänellä oli kymmenen vanhempaa veljeä, jotka saivat saman kutsun antaa itsensä Jumalalle, vaeltaa vanhurskaasti ja asettua erilleen maailmasta. Mutta he päättivät jäädä maailmaan - ja heidän vaelluksensa Jumalassa oli puolisydämistä.

Oli ainakin kaksi tilannetta, joissa kaikki Jaakobin pojat saivat hyvin selvästi Hengen kutsun. Ensimmäinen oli Saalemissa, Sikemissä, jonne Jaakob rakensi alttarin ISRAELIN JUMALALLE. Jaakob kutsui poikansa alttarin luo ja ryhtymään palvelemaan Jumalaa hänen kanssaan - polvistumaan Herran eteen ja seuraamaan Häntä kokosydämisesti. Mutta sen sijaan Joosefin veljet ryhtyivät kostoon ja verenvuodatukseen. Kun Sikem raiskasi heidän sisarensa Diinan, he ryntäsivät kaupunkiin, polttivat sen maan tasalle ja tappoivat jokaisen miehen, naisen ja lapsen (ks. 1.Moos 34). Nämä kymmenen veljestä eivät olleet kokosydämisesti antautuneet palvelemaan Jumalaa ja luottamaan Häneen. Ei - heidän väkivaltaisuutensa teki Jaakobista henkipaton kaananilaisten keskuudessa!

Mutta kuitenkin Jumala kutsui heitä selvästi vielä toisen kerran, tällä kertaa Beetelissä. Jaakob tiesi, että hänen poikansa palvoivat epäjumalia ja torjuivat Jumalan kehotuksen puhtauteen ja vanhurskauteen. Silloin hän varoitti heitä: "...Poistakaa vieraat jumalat, joita teillä on keskuudessanne, puhdistautukaa ja muuttakaa vaatteenne. Ja nouskaamme ja menkäämme Beeteliin, rakentaakseni sinne alttarin Jumalalle..." (1.Moos 35:2,3.)

Hyvä ystävä, tämä on eräs selkeimpiä kutsuja, joita Jumalan Sanassa yleensä on! Sanonta "muuttakaa vaatteenne" tarkoittaa hepreaksi mielen ja sydämen moraalista ja hengellistä puhdistamista. Ulkonaisesti Jaakobin pojat myöntyivät: "Niin he jättivät Jaakobille kaikki vieraat jumalat, jotka olivat heidän hallussansa, sekä renkaat jotka olivat heidän korvissaan..." (jae 4.) Mutta heidän katumuksensa oli vain pinnallista; he eivät koskaan tehneet kokosydämistä parannusta. He palasivat takaisin kapinointiinsa, täyttyivät vihasta, kateudesta ja riidanhalusta!

Joosefissa oli jotain erilaista: hän oli katunut koko sydämestään. Hän oli vastannut Hengen kutsuun - ja seitsemäntoistavuotiaasta saakka hän oli täysin valmis seuraamaan Herraa. Keskellä jumalatonta, pahaa ympäristöä Joosef säilytti kätensä ja sydämensä puhtaina.

Jaakobilla oli myös muita poikia, jotka olivat syntyneet Bilhasta ja Silpasta, hänen palvelijastaan ja jalkavaimostaan. Nämä pojat huolehtivat perheen lammaslaumoista, ja Joosef lähetettiin niitylle tekemään työtä heidän kanssaan. Mutta hän joutui pian surun valtaan, koska hänen veljensä puhuivat ja elivät kuin pakanat. Hänen puhdas sydämensä särkyi hänen oman perheensä jumalattomuuden tähden. "... Ja hän kertoi isälleen, mitä pahaa kuuli heistä puhuttavan." (1.Moos. 37:2.) Joosef paljasti sydämensä isälleen: "Et ikinä usko, millaista elämää he viettävät, isä. He puhuvat Jumalaa, sinun Jumalaasi ja minun Jumalaani, vastaan. He tuottavat Hänelle murhetta!"

Rakkaani, tämä on Joosef-yhteisön tunnusmerkki: he kantavat murhetta synnin vuoksi! He ovat hylänneet kaikki epäjumalat ja rakastavat Jeesusta. Heidän sydämensä ovat palavia Hänen pyhyydelleen. He näkevät synnin tässä maassa, mutta eniten he murehtivat seurakunnassa vallitsevaa syntiä. He huutavat sielunsa syvyyksistä: "Voi Isä - katso mitä Sinun lastesi joukossa tapahtuu!"

Jos kuulut tähän viimeisten aikojen yhteisöön, et voi sulkea silmiäsi synniltä. Jonkin sinussa on pikemminkin noustava ja sanottava: "Jumalani, en kestä sitä, mitä he tekevät Sinun nimellesi!" Alat rukoilla - et ihmisiä vastaan, vaan niitä riivaajien ja pahojen henkien valtojen juonia vastaan, jotka tunkeutuvat Jeesuksen Kristuksen seurakuntaan.

---

Joosefin isä suosi häntä, puki hänet kauniisiin
vaatteisiin, jotka saivat hänet erottumaan veljesten joukosta.

---

Suosiiko meidän Taivaallinen Isämme joitakin lapsiaan? Vai eikö Raamattu sano, ettei Jumala katso henkilöön? Kun on kyse ikuisesta pelastuksesta ja Hänen ihmeellisen liittonsa lupauksista, Jumala kohtelee kaikkia tasavertaisesti. Mutta Jumala myös vastaa kaikille, jotka ottavat kokosydämisesti Hänen kutsunsa vastaan. Hän suosii erityisesti niitä, jotka antavat koko elämänsä täysin Hänen haltuunsa.

Job sanoi: "Elämän ja armon olet sinä minulle suonut..." (Job 10:12.) Ja Daavid sanoi: "Sillä sinä, Herra, siunaat vanhurskasta, sinä suojaat häntä armollasi niinkuin kilvellä." (Ps. 5:13.) "Herra, sinä armossasi vahvistit minun vuoreni..." (Ps. 30:7.) Raamattu myös kertoo meille: "Mutta poikanen Samuel kasvoi kasvamistaan ja oli sekä Herralle että ihmisille otollinen." (1.Sam. 2:26.)

Tosiasia on, että Taivaallinen Isämme pukee erityiset vaatteet niiden päälle, jotka etsivät Häntä ja antavat Hänelle koko sydämensä: "Minä iloitsen suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani, sillä hän pukee minun ylleni autuuden vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan..." (Jes. 61:10.)

Joosef vastasi Hengen kutsuun, antautui täysin Jumalalle - ja sai isänsä suosion. Hänelle annettiin ihokas, joka erotti hänet muista. Mutta hänen isänsä suosio tuli hänelle kalliiksi! Se maksoi Joosefille kaikki ihmissuhteet. Se tuotti hänelle yhteisön hylkäämisen, väärinkäsityksen, pilkan. Kaikki hänen veljensä vihasivat häntä (ks. 1.Moos 37:4).

Miksi veljet kääntyivät Joosefia vastaan? Vastauksen ydin on jakeessa 11: "Hänen veljensä kadehtivat häntä." Kun he näkivät ihokkaan Joosefin yllä, he tiesivät, että se kertoi suosiosta, vanhurskaudesta. Ja he vihasivat sitä - koska se muistutti heitä Hengen kutsusta, jonka he olivat torjuneet. Joosef oli kävelevä moite heidän puolisydämiselle elämäntyylilleen!

Niinpä Joosefin veljet istuskelivat kertomassa ilkeitä juoruja ja puhumassa itsekeskeisistä asioista. Heidän sydäntään askarruttivat maa, omaisuus, tulevaisuus. Mutta Joosefin ajatukset olivat muualla. Hän puhui Jumalan asioista, yliluonnollisista toimista. Jumala oli antanut hänelle unia, jotka silloin merkitsivät samaa kuin Jumalan äänen kuuleminen. Joosef oli erilaista ainesta - ja se ero teki hänet vihatuksi ja kadehdituksi veljiensä keskuudessa. Ja rakkaani, samoin käy sinullekin, jos olet asettanut Jeesuksen alennusmyyntiin!

Haaleat uskovat ympärilläsi haluavat puhua autoistaan, taloistaan ja työpaikoistaan - mutta sinä puhuisit mieluummin iankaikkisuudesta, siitä, mitä Jumala sinulle sanoo. Niin sinusta tulee hyvin pian elävä moite heidän puolisydämisyydelleen. He kadehtivat sinua - koska edustat Pyhän Hengen kutsua, jonka he ovat torjuneet.

Nuo Joosef-yhteisön jäännöksen jäsenet tosiaan tietävät, mitä hylätyksi tuleminen tarkoittaa. He tietävät, miten kipeältä tuntuu, kun leimataan fanaatikoksi, hengelliseksi kummajaiseksi, "tasapainottomaksi" uskovaksi. Jopa papit pilkkaavat heitä, kutsuvat heidän erottautumistaan ja antautumistaan Jeesukselle "hengelliseksi ylpeydeksi". He ilmoittavat seurakunnalleen: "Tämä ihminen on mennyt liian pitkälle. Jumala ei odota sellaista fanaattisuutta!"

2. Joosefin suurin koettelemus oli hänen rakastamansa Jumalan sana, johon hän aina turvautui.

"Oli hän lähettänyt heidän edellänsä miehen; Joosef oli myyty orjaksi. Hänen jakojansa vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin, siksi kunnes hänen sanansa kävi toteen ja Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi." (Ps. 105:17-19.) Joosefia koeteltiin ja testattiin monin tavoin - mutta tämä suurin koettelemus oli sana, jonka hän oli saanut!

Ajatellaanpa kaikkea, jota Joosef oli joutunut kestämään: Vain seitsemäntoistavuotiaana hänet oli riisuttu ja heitetty kaivoon nääntymään nälkään. Hänen kylmäsydämiset veljensä nauroivat hänen armonaneluilleen. Hänet myytiin ismaelilaisilie kauppiaille, vietiin karavaanissa Egyptin orjamarkkinoille ja myytiin kuin tavanomainen orja. Sittenkään Joosefin suurin koettelemus ei ollut veljien hylkäämäksi tuleminen. Eikä se ollut ihmisarvon menetys orjana tai vankeudessa. Ei - Joosefia hämmensi ja hänen henkeään koetteli selkeä sana, jonka hän oli kuullut Jumalalta!

Jumala oli ilmoittanut unissa Joosefille, että hän saisi suuren vallan, ja että hän käyttäisi sitä Jumalan kunniaksi. Hänen veljensä kumartuisivat hänen edessään; jopa aurinko, kuu ja tähdet kumartuisivat! Hänestä tulisi monien ihmisten suuri vapauttaja.

Uskon, ettei tämä ollut mikään oman minän pönkittäjä Joosefille. Hänen sydämensä oli niin antautunut Jumalalle, että tämä sana loi häneen nöyrän kohtalonomaisen tunteen: "Herra, olet pannut kätesi minun päälleni tehdäksesi minusta osan suurta, iankaikkista suunnitelmaasi. Rakas Jumala - miksi valitsit minut?" Joosef oli onnellinen vain tietäessään, että saisi näytellä tärkeää osaa Jumalan tahdon täyttämisessä.

Mutta kaikki Joosefin elämän olosuhteet olivat päinvastaisia siihen nähden, mitä Jumala oli pannut hänen sydämeensä. Hän oli orja - ja hänen oli kumarrettava! Miten hän kykeni uskomaan sellaiseen Jumalalta tulleeseen sanaan, että hän jonain päivänä pelastaisi paljon ihmisiä, kun hän oli itsekin orja? Hänen on täytynyt ajatella: "Tässä ei ole mitään järkeä. Miten Jumala voi 'määrätä minun askeleeni' vankilaan - unohduksiin? Hän sanoi, että saisin siunauksen. Hän ei sanonut, että tässä kävisi näin!"

Kymmenen vuotta Joosef palveli Potifaria uskollisesti - mutta lopulta hänet tuomittiin väärin ja hänestä valehdeltiin. Vaikka hän oli voittanut Potifarin vaimon asettaman houkutuksen, hän joutui vankilaan. Silloin hänen on täytynyt pohtia hirveitä kysymyksiä: "Kuulinko minä oikein? Vai keksikö ylpeyteni koko unet? Olisivatko veljeni sittenkin voineet olla oikeassa - että olen aivan liikaa tämän sanan vallassa? Ehkä tämä kaikki tapahtuu minulle rangaistukseksi jostain itsekkäästä halusta..."

Ystäväni, on ollut aikoja, jolloin Jumala on osoittanut minulle asioita, joita Hän minusta halusi - julistusta, palvelusta, hyötyä - mutta kaikki olosuhteeni ovat olleet aivan sen sanan vastaisia. Sellaisina aikoina olen ajatellut: "Jumalani, et Sinä voi puhua näin - sen täytyy olla minun omaa lihaani." Minua koetteli Jumalan minulle antama sana! Tai ajatellaan vaikka seuraavaa:

• Tiedän läheisen ystävän, papin, jota Jumalan Sana koettelee. Hän uskoo, mitä Raamattu sanoo parantumisesta - ja silti hän on joutunut viimeiset viisi vuotta läheltä seuraamaan, miten hänen vaimonsa tila huononee harvinaisen taudin kynsissä. Hän rukoilee seurakuntansa sairaiden puolesta - ja sitten hän menee kotiin ruokkimaan, pukemaan ja kylvettämään vaimoaan. Hän uskoo, että Jumala voi parantaa hänen vaimonsa, ja silti vaimon sairaus vain pahenee joka päivä. Näen tässä miehessä Kristuksen armon ja kärsivällisyyden ilmenemismuodon. Hän on eräs kaikkein rakastavimpia, välittävimpiä Jumalan miehiä, joita koskaan olen tavannut. Ja hellyys, jota hän osoittaa vaimolleen, tulee ilmi hänen julistuksestaan seurakunnalleen.

• Eräs läheinen sisar kirjoitti äskettäin, että hän päätti yli vuosi sitten kulkea täysin sydämin Jeesuksen kanssa. Jumala alkoi ilmoittaa hänessä Kristuksesta - ja pian sen jälkeen hän sai selville, että hänen miehensä käytti prostituoituja. Mies oli poissa kotoa joka ilta ja kulki ravintolasta ja bordellista toiseen. Naisen oli pakko lähteä kotoa ja etsiä työpaikka pystyäkseen elättämään kolme lastaan. Mitä syvemmin hän antautui Kristukselle, sitä kauemmaksi hänen miehensä kääntyi Jumalasta. Hän ei voinut käsittää syytä siihen. Miksi näin hirvittävä tragedia voi sattua sen vuoksi, että hän antoi elämänsä Kirstukselle? Mutta vaistosin hänen kirjeestään voimaa, taivaallista voimaa. Häntäkin Sana koettelee. Jumala on antanut hänelle lupauksensa - ja silti olosuhteet näyttävät päinvastaista!

---

Jopa keskellä koettelemuksia ja vaikeita tilanteita
Jumala antaa Joosef-yhteisönsä kukoistaa!

---

Jumala siunasi Joosefia silloinkin, kun tämä oli orjana Potifarin talossa. Ja pian sen jälkeen, kun Joosef joutui vankilaan, hän menestyi sielläkin. Miten Jumala antoi hänen menestyä? Ei rahalla tai omaisuudella; eikä korkealla asemalla. Ei - kaiken aikaa Jumala antoi Joosefin hengen menestyä - puhui hänen sydämeensä, antoi hänelle unia ja niiden selityksiä.

Tämä sai Joosefin jatkamaan vaellusta Jumalassa. Hän uskoi, että kaikista vaikeuksista ja hallitsemattomista tilanteista huolimatta Jumala oli hänen kanssaan. Joosef ei elänyt koskaan hetkeäkään vailla Herran läsnäolon ilmoitusta - tuota jatkuvaa, katkeamatonta läsnäoloa, joka tuotti hänelle sisäisen rauhan.

Uskon, että Jumalan on täytynyt tehdä mieli näyttää Joosefille, miten tarina päättyy - kuiskata hänelle: "Älä yhtään huolehdi, Joosef. Näin tämä päättyy..." Mutta Hän ei uskaltanut - koska Joosef oli yhä koulussa!

Joosef ei nimittäin tiennyt, että eräänä päivänä hän "opettaisi (faraon) vanhimmille viisautta" (Ps. 105:22). Mutta miten hän olisi voinut opettaa Jumalan viisautta Egyptin johtajille, ellei hän olisi ensin oppinut sitä itse? Jumalan lapset oppivat sellaiset läksyt vain uskon kaussa. Saamme Jumalan viisautta koettelemusten, ahdistusten, vaikeuksien ja koetusten kautta. Me emme rukoile niitä häviämään - me elämme niiden läpi!

Jos kuulut Jumalan viimeisten aikojen Joosef-yhteisöön, silloin opit luottamaan Häneen koettelemuksissasi. Opit turvautumaan etkä valittamaan - luottamaan Häneen täydellisesti. Et ehkä ymmärrä kaikkia salaperäisiä teitä, joiden kautta Jumala on sinua kuljettanut. Päinvastoin, kaikki saattaa näyttää ympärilläsi aivan päinvastaiselta verrattuna siihen Sanaan, jonka Jumala on sinulle antanut. Mutta opit, että Kristus on sinun voimavarasi kaikissa asioissa. Ja Jumala pitää sinut koulunpenkillä sitä päivää varten, jolloin Hän kutsuu sinut!

3. Tuli päivä, jolloin Joosef käsitti kaiken! Jumala yhdisti kaikki palaset - ja jokainen sana ja lupaus täyttyi kirjaimellisesti.

Uskon, että se tapahtui silloin, kun Joosefista tuntui kaikkein synkimmältä - kun hän oli yksinäinen, hylätty, valmis luopumaan unelmistaan, asettamaan kyseenalaiseksi asemansa Jumalan edessä. Äkkiä tuli kutsu eräältä kuninkaan vanginvartijalta: "Joosef! Puhdistaudu. Farao kutsuu sinua!"

Juuri sillä hetkellä Jumalan Hengen on täytynyt tulla Joosefiin väkevällä voimalla. Uskon, että hänen sydämensä sykki villisti - jännitys kohosi hänessä: Hän alkoi ymmärtää, mistä tässä kaikessa oli kysymys! Kun Joosef ajoi partansa ja ajatti hiuksensa, hän varmaan ajatteli: "Tämä on sen alku, mitä Jumala minulle lupasi. Nyt tiedän, että kuulin sanan Häneltä itseltään! Paholaisen työtä se ei ollut - minun elämäni ei ole mennyt hukkaan. Jumala on johtanut kaikkea koko ajan!"

Muutamassa minuutissa Joosef seisoi faraon edessä ja kuunteli selostusta tämän unesta. Hän tulkitsi unen ja kertoi tulevasta nälänhädästä ja selitti faraolle, että tämän piti kerätä ja varastoida kansakunnan vilja: "Nyt valitkoon siis farao ymmärtäväisen ja taitavan miehen ja asettakoon hänet Egyptin hallitusmieheksi!" (ks. 1.Moos 41.) Farao katsoi ympärilleen ja kääntyi sitten Joosefin puoleen: "Sinut, Joosef. Minä nimitän sinut hallitusmieheksi. Vain minulla on valtakunnassa enemmän valtaa kuin sinulla. Sinä saat hallita kaikkea!"

Miten nopeasti asiat olivat muuttuneet! Vielä tunti sitten Joosef oli ollut hylätty, tuntematon vanki ja nyt Egyptin toiseksi vaikutusvaltaisin mies. Kun hän ajoi kuninkaallisilla vaunuillaan kaupungin katuja, ihmiset kumarsivat hänen edessään - ja äkkiä hän tajusi, että hänen unensa oli toteutunut.

Voin nähdä Joosefin ajavan syvissä mietteissä mutta iloissaan. Hänen on täytynyt käydä mielessään läpi viimeisten kahdenkymmenen vuoden vaikeita aikoja. Hänen on täytynyt ajatella kaikkia koettelemuksia ja testejä - veljiensä petosta ja orjaksi myymistä.

Mutta nyt oli ilo tullut hänen sydämeensä - koska kaikki loksahti kohdalleen! Hän sanoi: "Nyt näen sen. Nälänhätä on tulossa - ja Jumala haluaa pelastaa minun isäni ja veljeni. Hän lähetti minut edellä. Tätä Hänen suunnitelmansa tarkoitti!"

Tuli päivä, jolloin Joosef seisoi veljiensä edessä ja voi sanoa: "Te tosin hankitsitte minua vastaan pahaa, mutta Jumala on kääntänyt sen hyväksi, että hän saisi aikaan sen, mikä nyt on tapahtunut, ja pitäisi hengissä paljon kansaa." (1.Moos. 50:20.) "Niin Jumala lähetti minut teidän edellänne säilyttääkseen teille jälkeläisiä maan päällä ja pitääkseen teidät hengissä, pelastukseksi monille. Ette siis te ole lähettäneet minua tänne, vaan Jumala; hän asetti minut faraon neuvonantajaksi ja koko hänen hovinsa herraksi ja koko Egyptin maan valtiaaksi." (1.Moos. 45:7,8.) Joosef tarkoitti: "Jumala oli tämän takana, joka askeleella! Kaikki ahdistukset, jotka paholainen minulle tuotti - jopa sen pahan, mitä te minulle aiheutitte - Jumala on kääntänyt hyväksi ja tehnyt sen osaksi iankaikkista suunnitelmaansa!"

Rakas uskova ystävä, jos kuulut tähän Joosef-yhteisöön, sinäkin tulet pian ymmärtämään syyt nykyisiin, ankariin koettelemuksiisi. Jumala aikoo saattaa sinut lupaukseen, jonka Hän on antanut sinulle - ja äkkiä kaikki onkin järkevää ja selvää. Näet, ettei Hän ole ikinä hylännyt sinua. Hänen oli pakko suhtautua sinuun näin - sillä Hän on kasvattanut sinut, valmistanut sinua, opettanut sinut luottamaan Häneen kaikessa. Hän on suunnitellut ajan, jolloin aikoo käyttää sinua - ja se aika on aivan edessä!

---

Viimeisten aikojen suurimmat evankelistat eivät seiso
saarnatuoleissa; he toimivat seurakuntalaisten joukossa - välttävät
huomiota, mutta heitä käytetään väkevästi!

---

Pian on tuleva aika, jolloin vallitsee hengellinen nälänhätä, jollaista maailma ei ole vielä koskaan nähnyt. Ihmiset nääntyvät hengellisesti nälkään joka puolella. Mutta murtuneet ja nälän uuvuttamat otetaan yksi kerrallaan ja heille sanotaan: "Tule mukaan - tiedän ihmisen, joka on täyttynyt Jeesuksessa. Heidät on koeteltu, he ovat kulkeneet tulen läpi ja he ovat täynnä Pyhää Henkeä. Heillä on totinen pelastuksen sana sinulle!"

Rakkaat ystävät, näen tämän jo tapahtuvan! Tiedän monta Joosef-yhteisön jäsentä nimeltä, koska olen puhunut heidän kanssaan. He pystyvät jakamaan Elämän Leipää nääntyville - koska heillä on Jumalan varaston avaimet. He tuntevat Herran tiet, koska he ovat tulleet testien ja koettelemusten kautta tarrautuen koko ajan Jumalaan. Jotain väkevää on ilmennyt heissä - ja se on sydän, joka on täysin vakuuttunut siitä, että Jumala vastaa rukoukseen!

Miten sinä aiot suhtautua Jumalan salaperäisiin yhteydenottoihin? Oletko täysin vakuuttunut siitä, että Jumala toimii kaikessa, täyttää sinulle antamansa lupaukset? Voitko sanoa: "Minulle riittää nyt, kun tiedän, että Jeesus on minun kanssani - ja Hän ruokkii minun henkeäni"?

Pidä kiinni uskosta! Älä pelkää - sillä olet Kristuksen koulussa. Kaikki on Hänen valvonnassaan. Äkkiä tulee aika, jolloin taistelusi päättyy, ja voitostasi tulee tosi. Astut esiin tulesta kunnian kantajana - tekemään Hänen tahtonsa Joosef-yhteisön jäsenenä!

---
Julkaisulupa World Challenge 'eltä, P.O. Box 260, Lindale, TX 75771, USA.

Times Square Kirkon Ilmoituksia | Tietoja Uusille Lukijoille