Click here to go to World Challenge Pulpit Series multilingual site

Onko viime aikoina mielesi tehnyt luovuttaa?
(Have You Felt Like Giving Up Lately?)


Tekstitiedosto Suomenkielinen valikko + Kotisivu + Tilaa + Tekijäoikeudet + Cover Letter

David Wilkerson
Kesäkuu 17, 1996
__________

Onko mahdollista, että vanhurskaat, jumaliset, Hengen täyttämät kristityt masentuvat niin perusteellisesti, että heistä tuntuu, etteivät he pysty jatkamaan - ja he joutuvat luovuttamisen partaalle?

Ajattele tätä hetken. Puhun nyt uskovista, jotka ovat lähellä Jeesusta - jotka tuntevat Hänen sydämensä ja mielensä, ovat taistelleet rukouksessa, kokeneet Hänen ihmetekojaan, nähneet elämässään voiton toisensa jälkeen. Sellaiset ihmiset ovat omistautuneita Herran työlle. He toimivat joka päivä elävinä uhreina. Sanohan minulle: Onko mahdollista, että sellaiset kristityt voivat vajota maahan niin perusteellisesti ja ahdistua niin täysin, joutua sellaiseen epätoivoon ja masennukseen, että he ovat varmoja, etteivät voi enää selvitä siitä?

Aivan varmasti on!


Ajattele pyhää Jobia - miestä, jota
Jumala itse nimitti "nuhteettomaksi ja rehelliseksi"!


Raamattu sanoo Jobista: "Tämä mies oli nuhteeton ja rehellinen, pelkäsi Jumalaa ja karttoi pahaa." (Job 1:1.) Tämä mies pelkäsi yksin Jumalaa. Hän karttoi pahaa ja vältti kaikki kompromissit. Mutta nyt Job joutui elämänsä kriisiin: Hän oli menettänyt koko perheensä, koko omaisuutensa, kaiken. Ja hänen ruumiinsa oli täynnä paiseita päästä varpaisiin. Hän oli tullut vaiheeseen, jossa ei enää pystynyt kestämään enempää kärsimyksiä. Hän huusi:

"Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua... Oi jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni! Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!" (Job 6:4,8,9.)

Job tarkoitti: "Minulla on vain yksi pyyntö - saada kuolla! Minä olen lopussa, Jumala. Katkaise elämäni lanka!"

Kuulostaako tämä täysin vanhurskaan miehen sanoilta? Raamattu todistaa, ettei Job ollut tehnyt syntiä eläissään. Hän seisoi Jumalan edessä niin nuhteettomana kuin ihminen vain voi olla. Ja kuitenkin Jumala salli hänen käydä läpi sellaisen epätoivon, että hänen elämänsä kävi sietämättömäksi:

"... vaivan yöt ovat minun osakseni tulleet. Maata mennessäni minä ajattelen: Milloinka saan nousta? Ilta venyy, ja minä kyllästyn kääntelehtiessäni aamuhämärään asti." (Job 7:3,4.)

Lopulta Job huusi täysin epätoivoissaan:

"Mieluummin tukehdun, mieluummin kuolen, kuin näin luurankona kidun. Olen kyllästynyt, en tahdo elää iankaiken; anna minun olla rauhassa, sillä tuulen henkäystä ovat minun päiväni...tulin itselleni taakaksi." (Job 7:15,16.20.)

Job oli ahdistunut, koska hänen ongelmansa olivat ratkaisemattomat. Hän ei pystynyt omalla järjellään löytämään niistä ulospääsytietä. Hänen keinonsa olivat täysin lopussa!

Juuri niihin aikoihin tulivat Jobin kolme ystävää paikalle - niin kutsuttuina "lohduttajina" - ja he yrittivät saada selville, miksi Job kärsi. He eivät voineet ymmärtää, miksi Jumala salli vanhurskaan miehen joutua niin surkeaan tilaan henkisesti, hengellisesti ja fyysisesti kuin Job oli joutunut.

Rakkaat ystäväni, tämä on seurakunnan ikuinen ongelma - samoin myös maailman silmissä: Näyttää siltä, että kun annat elämäsi Herralle, kaikki sinun kärsimyksesi tulvahtavat takaisin! Ei kukaan seurakunnassa tai sen ulkopuolella ole koskaan käsittänyt, miten rakastava Jumala voi sallia ihmisten, jotka ovat antaneet itsensä kokonaan Hänelle, kärsiä niin paljon ahdinkoa ja epätoivoa.

Niinpä Jobin ystävät läksyttivät häntä: "Jumala ei piinaa vanhurskaita. Sinun on täytynyt tehdä syntiä!" "Jos kädessäsi on vääryys, heitä se kauas, äläkä anna petoksen asua majoissasi." (Job 11:14.)

Kysyn sinulta: Miltä sinusta tuntuisi, jos kuulisit sellaisia sanoja läheisiltä ystäviltä, kun yrität parhaasi mukaan käsittää omaa kärsimystäsi? Nämä muka Jumalan miehet selittivät Jobille: "Sinulla täytyy olla elämässäsi jokin salainen synti. Anna tulla pois - tunnusta! Vain silloin sinun vaivasi katoavat."

Mutta oliko Jumala vihainen Jobille? Ei ollenkaan! Raamattu tekee täysin selväksi, ettei se ollut Jobin ongelma. Ja Job tiesi sen. Hän sanoi Jumalalle: "Älä tuomitse minua syylliseksi; Ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille... Vaikka tiedät, etten ole syyllinen... Minun sieluni on kyllästynyt elämään..." (Job 10:2,7,1.)

Luettelen seuraavassa Jobin muita valituksia Herran edessä. Kun luet ne, kysy itseltäsi, onko sinulla joskus ollut samanlaisia ajatuksia:

"Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa, juoksuttanut niinkuin juustoa?... en kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä..." (jakeet 10-15). Toisin sanoen: "Herra, sinä olet sekoittanut minun elämäni, ja minä happanen. Olen täysin ymmälläni!"

"Miksi peität kasvosi ja pidät minua vihollisenasi?@ (Job 13:24.) "Jumala, Sinä olet ottanut minun lapseni, kaiken, mitä minulla on. Miksi Sinä olet tehnyt minusta vihollisesi?

"Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys." (Job 16:16.) "Minun silmäni ovat itkusta punaiset. Kasvoni ovat kuin kuolleen miehen kasvot!"

Oletko koskaan joutunut sellaiseen pisteeseen vaeltaessasi Jeesuksen kanssa?


Ajattele pyhää Jeremiaa - itkevää profeettaa!


Jeremialla oli Jumala tuli polttavana luissaan. Tämä pyhä mies vaelsi Jumalassa eikä pelännyt ihmisiä. Hänen korvansa oli viritetty kuuntelemaan taivasta - Jumalan valtaistuimen kanavaa - ja hän puhui sukupolvelleen Herran äänenä. Kukaan ei pystynyt asettumaan hänen valtaansa ja auktoriteettiaan vastaan. Hän sai kuulijansa vapisemaan luihin ja ytimiin asti!

Silti myös Jeremia joutui täydellisen epätoivon pisteeseen. Herra salli hänen kokea pahemman masennuksen kuin useimmat ihmiset koskaan ovat kokeneet. Ja Jeremia joutui periksiantamisen partaalle!

Profeetta oli vakuuttunut siitä, että oli joutunut jonkinlaisen petoksen uhriksi. Saatana oli kuiskannut hänelle, että hänet torjuttiin ja häntä pilkattiin, koska Jumala oli hänet pettänyt: "Sinä olet taivutellut minua, Herra, ja minä olen taipunut... Minä olen ollut nauruna pitkin päivää, kaikki pilkkaavat minua." (Jer. 20:7).

Mieti näitä Jeremian sanoja - hurskas mies, joka jylisi profetioitaan kaikille kansakunnille:

Kirottu olkoon se päivä, jona minä synnyin... Kirottu olkoon se mies, joka toi minun isälleni ilosanoman, sanoen: "Sinulle on syntynyt poikalapsi", ja saattoi hänelle suuren ilon. Käyköön sen miehen niinkuin niiden kaupunkien, jotka Herra kukisti armahtamatta... koska hän ei surmannut minua äidinkohtuun, niin että äitini olisi ollut minun hautani ja hänen kohtunsa jäänyt iäti kantavaksi. Miksi olen äitini kohdusta tullut näkemään tuskaa ja vaivaa, niin että minun päiväni päättyvät häpeässä? (Jer. 20:14-18.)

Kuulostaako tämä pelottoman Jumalan profeetan sanoilta? Jeremia oli niin huolten ja ahdistusten painama, että hän toivoi kuolleensa jo äitinsä kohtuun! Hänen huutonsa on kuin kaikua Jobilta, joka sanoi: "Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille...jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan?" (Job. 3;20,22.) Job sanoi: "Jumala, miksi annoit minulle kaiken tämän valon ja sitten yhtäkkiä sammutit sen? Minä haluan vain asettua maahan ja kuolla - päästä tästä vaivasta, jossa olen!"

Niin oli myös Jumalan profeetta Elian laita!

Elialla oli ensi käden tietoa Jumalan yliluonnollisista teoista. Hän oli herättänyt kuolleen lapsen henkiin. Ja nyt hän seisoi Ahabin edessä ja rukoili, että taivaat sulkeutuisivat. Hän sanoi Ahabille: "Minä olen ollut polvillani pyhän Jumalan edessä. Ja ilmoitan sinulle, ettei sada, ennen kuin niin sanon!"

Mikä valta - Elia ensin sulki taivaat ja sitten hän avasi ne taas. Kun hän myöhemmin rukoili, sade lankesi maahan vielä kerran. Mutta siinä ei ole kaikki: Elia voitti Ahabin juoksemalla Ahabin vaunujen edellä - ja hän oli silloin jo noin kahdeksankymmenen! Hän vuodatti kaksitoista ruukkua vettä alttarille ja kutsui tulen taivaasta kuluttamaan sen. Mikä mahtava merkki sen onkaan täytynyt olla!

Elian suurin toive oli saada nähdä Israelin pelastus. Vuosikausia hän oli surullisena seurannut Jumalan kansan jumalattomuutta - ja nyt hän uskoi, että hänen rukouksiinsa vastattiin. Hän luuli todistavansa Israelin suuren uudistuksen alkua.

Mutta Iisebel astui nopeasti paikalle ja tukahdutti uudistuksen. Ja sen lisäksi hän uhkasi tappaa Elian. Äkkiä tämä kerran niin peloton mies pakeni henkensä edestä. Hän päätyi erämaahan yksinäiseen paikkaan ja istahti sinne kinsteripensaan juureen, "Ja toivotti itsellensä kuolemaa..." (1.Kun. 19:4).

Elia oli kirjaimellisesti antanut elämänsä Israelin parannuksenteon hyväksi sekä rukouksessa että toiminnassaan. Ja nyt hän uskoi epäonnistuneensa täysin! Hän vaipui masennukseen ja huusi: "Jo riittää, Herra; ota minun henkeni, sillä minä en ole isiäni parempi." (sama jae.)

Jos luet tämän jakeen rivien välistä, voit kuulla Elian sanovan: "Minä annoin sinulle kaikkeni, Herra - annoin koko elämäni alttiiksi. Minulla ei ollut mitään henkilökohtaista elämää. Halusin vain miellyttää Sinua. Ja nyt se kaikki on heitetty päin kasvojani!"

Tämä hylätty profeettaparka vetäytyi täyteen yksinäisyyteen neljäksikymmeneksi päiväksi ja yöksi. Se merkitsi neljäkymmentä epätoivon ja unettomuuden yötä, päivänkoiton odottamista, epätoivoista yritystä miettiä, mistä oikein oli kysymys. Sen on täytynyt olla pitkä tappion, hylätyksitulemisen, toivottomuuden painajainen. Ja koko sinä aikana Elia ei lainkaan muistanut niitä ihmetekoja, jotka Jumala oli tehnyt hänen puolestaan ja hänen kauttaan. Jokin oli vain mennyt häneen - apeus ja masennus, jotka painoivat hänen sielunsa maahan. Ei edes ajatus menneistä siunauksista voinut lohduttaa häntä.

Saatat ajatella: "Tuskin kellään, joka on kokenut sellaisia ihmeitä, voi olla minkäänlaisia epäilyjä tai masennusta. Hänen olisi vain pitänyt muistaa Jumalan suuret teot. Se olisi saanut hänet voittamaan kaikki pelkonsa." Ei pidä paikkaansa! Tulee aika, jolloin mitkään menneet ihmeet tai siunaukset eivät pysty auttamaan sinua senhetkisessä koettelemuksessa.

Olen keskustellut monien kristittyjen - pappien, evankelistojen, herätyssaarnaajien kanssa, joita Jumala on voimallisesti käyttänyt - ja jotka ovat kokeneet juuri niin syvällisen masennuksen. Nämä ihmiset olivat aikoinaan väkeviä julistajia, saarnasivat suurenmoisesti Jumalan ilmoituksista. Mutta äkkiä he väsyivät. Huolet kasautuivat heidän päälleen. Heitä pilkattiin ja heidät torjuttiin. Ja lopulta heistä alkoi tuntua, että heidän koko elämänsä oli mennyt hukkaan. He sanoivat minulle: "Ei kannata enää jatkaa. Minusta tuntuu, etten ole pystynyt tekemään Herralle yhtään mitään. Olen epäonnistunut täysin!"

Olin kauhuissani, miten kukaan kristitty voi tuntea kärsineensä sellaisen tappion. Vastasin heille melkein loukkaantuneena: "Lopeta! Oletko unohtanut kaikki ihmeteot, joita Jumala on sinulle tehnyt? Ei hän ole hylännyt sinua. Rupea laskemaan siunauksiasi!"

Teologia teorian kannalta olen voinut olla oikeassa. Mutta usein teoreettinen tietämys ei vain yksinkertaisesti toimi. Se ei varmaankaan toiminut Elian kohdalla. Tuo pyhä mies päätyi piileskelemään luolaan - asettui asumaan niin äärettömän synkkään epätoivon paikkaan!

Oletko koskaan jättänyt kaikkea vähäksi aikaa kuten Elia teki? Oletko koskaan mennyt piiloon - niin loukattuna, niin maassa, ettet ole halunnut nähdä ketään tai puhua kenenkään kanssa? Luolasi voi olla hiljaisuuden luola - vetäytyminen pois ihmisten ja vastuiden parista. Tai ehket ole vielä nytkään vakuuttunut siitä, että kristitty voi kokea sellaista epätoivoa. Saatat sanoa: "Kaikki nämä esimerkit ovat Vanhasta testamentista. Mutta me elämme armon aikaa. Tuskin kenenkään Hengellä täyttyneen uskovan tarvitsee elää pelossa. Jumalan huoneessa ei pitäisi olla masennusta!"


Onko tämä pelkästään vanhatestamentillinen kokemus?


Kysyn sinulta: Voivatko Uuden testamentin pyhät, jotka ovat täynnä Jumalan henkeä, joutua läpikäymään syvää epätoivoa - ihmiset, jotka viettävät aikaa polvillaan, jotka antavat elämänsä Herran palvelukseen, jotka eivät vaella synnissä vaan ovat antaneet koko elämänsä Jeesukselle?

Apostoli Paavali vastaa tähän nopeasti. Hän oli aivan varmasti Uuden testamentin pyhä - hurskas, vilpitön mies, joka oli luopunut koko maailmasta voittaakseen itselleen Kristuksen. Hän hengitti jokaisen henkäyksensä Mestarin hyväksi. Ja tämä mies koki väkevämmän ilmoituksen Kristuksesta kuin kukaan toinen maan päällä. Jeesus ei ilmestynyt vain Paavalille, vaan ilmoitti itsensä Paavalissa. Ja Henki vei Paavalin taivaaseen ja näytti hänelle sanoinkuvaamattoman kirkkauden. Paavali tosiaan sai osakseen evankeliumin syvimmänkin olemuksen. Hänen kirjeensä ovat ohjanneet Jumalan kansaa vuosisatojen ajan.

Mutta Raamattu kertoo, että kun Paavali meni Aasiaan saarnaamaan evankeliumia, hän kohtasi pelkästään vaikeuksia: "Sillä me emme tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä ahdistuksesta, jossa me olimme Aasiassa..." (2.Kor. 1:8.)

Jumala oli käyttänyt Paavalia voimallisesti joka puolella Aasiaa, erityisesti Efesossa. Suuri herätys oli tullut kaupungin osaksi ja kestänyt kaksi vuotta: "Näin Herran sana voimallisesti kasvoi ja vahvistui." (Ap.t. 19:20). Sinä aikana Herra oli tehnyt suuria ihmeitä: Riivaajia oli ajettu ulos. Rammat ja sairaat olivat parantuneet. Ja Paavali oli sen kaiken keskellä. Hän voiteli nenäliinoja ja esiliinoja, jotka tuottivat välittömästi parantumisen ja pelastuksen, kun ne pantiin ihmisten päälle: "Ja Jumala teki ylen voimallisia tekoja Paavalin kätten kautta, niin että vieläpä hikiliinoja ja esivaatteita hänen iholtansa vietiin sairasten päälle, ja taudit lähtivät heistä ja pahat henget pakenivat pois." (Ap.t. 19:11,12.)

Ihmeet olivat niin suuria ja usko niin vahvaa, että Efeson kristityiksi kääntyneet keräsivät kaikki epäjumalia käsittelevät kirjansa ja niitä esittävät taideteoksensa - 50.000 hopearahan arvosta - ja sytyttivät niistä valtavan tulen kaupungin torille. Mutta tämä vain raivostutti Efeson saatanallisia voimia! Palvottiinhan siinä kaupungissa jumalatar Dianaa. Mutta nyt asukkaat eivät enää ostaneet Dianan kuvia palvontaansa varten. Tämä ärsytti hopeaseppien joukkoa, jotka hankkivat elantonsa myymällä takomiaan patsaita. Nämä miehet nousivat Paavalia vastaan - ja villitsivät myös väkijoukot hänen kimppuunsa!

Äkkiä puhkesi valtavia mellakoita keskellä tätä suurta herätystä. Ihmiset raahasivat Paavalin teatteriin, ja apostolin oli puolustauduttava raivoavalta roskajoukolta. Lopulta hän lähti Efesosta jumalattomien pilkka- ja ivahuudot korvissa kaikuen.

Käsitätkö tilanteen? Paavali oli uhrannut kaksi vuotta elämästään tälle herätykselle. Hän oli nähnyt Jumalan voimallista toimintaa. Mutta kun mylläkkä puhkesi niin raskaana hänen elämässään, hän sanoi: "...kuinka ylenpalttiset, yli voimiemme käyvät, meidän rasituksemme olivat, niin että jo olimme epätoivossa hengestämmekin." (2.Kor. 1:8.) Toisin sanoen: "Minä luulin, että kaikki on ohitse - etten pysty enää selviämään siitä. En pääse siitä elävänä. Kuolemantuomio on langetettu minulle!"

Uskon, että juuri jotain tällaista Paavali kävi läpi. Vuosia sitten olin sisar Kathryn Kuhlmanin suurkokouksessa Los Angelesissa. Koolla oli yli 5000 ihmistä, eikä ollut muita kuin seisomapaikkoja. Siihen aikaan vaimoni sairasti syöpää. Ja lisäksi minua ahdisti myös teinilähetyksen taakka. Olin matkustanut ja kirjoittanut ja väsynyt ja uupunut. Tietenkin juuri silloin vihollinen käy ihmisen kimppuun - kun ihminen on fyysisesti maassa, kaikki voimansa menettäneenä.

Istuin korokkeella ja odotin saarnavuoroani, kun sisar Kuhlman johti jumalanpalvelusta. Paikka oli täynnä Pyhää Henkeä ja ihmeellisiä asioita tapahtui. Mutta silloin äkkiä vihollinen tuli ja kuiskasi sydämeeni:

"Sinä olet kaikkein suurin teeskentelijä ja huijari maan päällä! Teet työtä ahdistuneiden ihmisten hyväksi vain tullaksesi kuuluisaksi. Ja nyt sinun vaimosi kohta kuolee. Sanot, että olet antanut elämäsi Herran työlle - mutta se on kaikki silkkaa turhamaista tekopyhyyttä! Ei sinussa ole Jumalan tulta. Olet menettänyt voitelusi. Et voi saarnata tänään, koska kaikki sinun sanasi ovat valheellisia!"

Ääni oli niin voimakas, etten pystynyt vaientamaan sitä. Yritin ravistella sen yltäni, mutta kun astuin puhujakorokkeelle, se kirkui yhä korvissani. Kun avasin suuni puhuakseni, en saanut sanaakaan tulemaan. Viiden minuutin ajan yritin puhua - mutta en yksinkertaisesti pystynyt. Lopulta pyysin elehtien sisar Kuhlmania ottamaan ohjat käsiinsä, käännyin ja kävelin pois.

Näyttämön takana eräs pappi kysyi minulta: "David, mikä hätänä? Mikä sinua vaivaa?" Pystyin vain pudistamaan päätäni: "Olen pahoillani", sanoin, "en kykene jatkamaan. En voi puhua tänään. Minä olen huijari, teeskentelijä!"

Jeremian tavoin kesti viikkokausia, ennen kuin selvisin hämmennyksestäni ja sydämeni tuskasta. Lopulta Jumala vapautti minut siitä. Mutta huomasin, ettei sellaisia vaivoja voi selittää fyysisesti. Yksinkertaisesti sanoen vihollinen tuli kuin tulva-aalto ja kävi minun kimppuuni kaikin helvetin voimin. Parissa hetkessä olin salakuopassa - pystymättä selittämään sitä!

Emme tiedä tarkoin, mitä Paavali tarkoitti, kun hän puhui "ahdistuksesta, jossa me olimme Aasiassa... (2.Kor. 1:8). Jotkut oppineet uskovat, että hän kävi läpi suurta fyysistä taistelua - että hän oli niin sairas, että oli vähällä kuolla. Mutta en usko, että Paavalin vaivat olivat fyysisiä. En usko, että hän puhui haaksirikoista, kivittämisistä tai raipaniskuista. Uskon pikemminkin, että Paavali puhui henkisestä ahdistuksesta - syvästä, hengellisestä sodankäynnistä, joka oli vienyt häneltä kaikki voimat!

Saatat kysyä: "Miten niin voi olla? Ei kukaan hurskas, synnistä pelastunut uskova saa koskaan pelätä tai kärsiä tappiota lihalle." Siitä huolimatta olen iloinen, että Paavali todella puhui niin totuudenmukaisesti tunteistaan! Muuten voisin pitää omia epätoivon kokemuksiani outoina, kummallisina - sellaisina, joita muut Jeesusta rakastavat eivät ole joutuneet kokemaan.

Monet jumaliset miehet ja naiset ovat toden totta joutuneet historian vaiheissa koetuksiin, jolloin saatana on hyökännyt heidän kimppuunsa tällä tavoin. Se on tullut syöttäen valheita, masennusta, toivottomuutta. Yhtenä päivänä ihminen voi riemuita ja olla varma pelastuksestaan. Mutta seuraavana hänet valtaa selittämätön arvottomuuden tunne. Äkkiä hänen rauhansa on jostain syystä tiessään. Levottomuus piinaa häntä. Masennus asettuu hänen sisimpäänsä. Hän tuntee olevansa hyödytön, epäpyhä, Jumalalle kelpaamaton.

Tämä ei ole vain fyysistä sairautta tai hylätyksi tulemisen tunnetta. Pikemminkin se on selittämätöntä henkistä ahdistusta - sellaista, joka voi yllättää milloin tahansa. En tiedä, miksi sitä oikeastaan pitäisi kutsua. Mutta se piinaa erityisesti naisia - ja "asiantuntijat" ovat liimanneet siihen kaikenlaisia nimiä. Joskus vain asiat alkavat kasaantua mielessäsi aivan äkkiä. Et pysty selittämään sitä. Eikä kukaan kykene lähestymään sinua. Äkkiä et halua edes puhua kenenkään kanssa. Haluat vain paeta ja piiloutua.

Mitä Paavalille sitten Aasiassa tapahtuikin, se painoi hänet täysin maahan. Hän taipui alas, kaikki hänen voimansa katosivat. Hän kirjoitti: "... me jo luulimme olevamme kuolemaan tuomitut..." (2.Kor. 1:9.) Toisin sanoen: En pystynyt näkemään ulospääsytietä. Inhimillisesti katsoen se oli mahdotonta!"

Ehkä mietit: "Miten niin suurelta Jumalan mieheltä voi tilanne siinä määrin ryöstäytyä käsistä? Halusiko Paavali todella kuolla?"

Paavali oli itse asiassa ottanut vastuulleen huolehtimisen kaikista perustamistaan seurakunnista. Hän rakasti näitä uusia uskovia kaikesta sydämestään. Hän murehti heidän syntejään ja luopumisiaan. Ja hän nuhteli heitä suuresti ahdistuneena. Jo tämä sinänsä oli valtava taakka kenen tahansa Jumalan miehen tai naisen kannettavaksi. Paavali kirjoitti: "Sillä suuressa sydämen ahdistuksessa ja hädässä minä kirjoitin teille monin kyynelin, en sitä varten, että te murheellisiksi tulisitte, vaan että tuntisitte sen erinomaisen rakkauden, joka minulla on teihin." (2.Kor. 2:4.)

Paavalin ahdistus siitä, että hän joutui jatkuvasti nuhtelemaan ja ojentamaan laumaansa, vaivasi häntä ja heikensi häntä. Se oli kuin synnytystä: Se vaati häneltä valtavan ruumiillisen voimanponnistuksen. Sitten Paavali kirjoitti: "Sillä ei Makedoniaan tultuammekaan lihamme saanut mitään rauhaa, vaan me olimme kaikin tavoin ahdistetut: ulkoapäin taisteluja, sisältäpäin pelkoa." (2.Kor. 7:5.) Voit sanoa: "Tarkoitatko, että Paavali, suuri apostoli, pelkäsi? Eikö hän ole sama mies, joka puhui niin paljon pelon voittamisesta? Voiko tämä todella olla Paavalin puhetta?"

Voi - ehdottomasti! Tämä on saatanan toimintamalli - se kylvää meihin pelon. Se haluaa, että kadotamme luottamuksemme siihen, että Jumala vastaa rukoukseen - että kuvittelemme kaikki meidän esirukouksemme, paastomme ja Jumalan etsimisemme täysin turhiksi.

Huomaa, mitä Paavali lisää jakeeseen, jonka hän kirjoitti "kuolemantuomion" tuntemisesta: "... ettemme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka kuolleet herättää." (2.Kor. 1:9.) Oli siis kyse nimenomaan uskosta! Uskon vahvasti, että Jumala sallii kansansa - ja erityisesti evankeliumin parissa työtä tekevien - läpikäydä monia vaikeita asioita, jotta heidän uskonsa sen kautta rakentuisi. Kun he sitten julistavat Jumalan Sanaa tai saarnaavat, he eivät enää puhu teoriaa - vaan omasta henkilökohtaisesta Jumalan pelastavan voiman tuottamasta kokemuksesta. Siksi Paavali pystyi sanomaan: "En halua pitää teitä tietämättöminä siitä, miten paholainen yritti voittaa minut Aasiassa. Haluan kertoa teille, miten Jumala pelasti minut siitä - että tekin voisitte parantua ja pelastua!"

Viime vuosina saatana on yrittänyt uudelleenkin minuun samaa "teeskentelytemppua" - mutta ei ole onnistunut. Joka kerta olen moittinut sitä ja sanonut: "Sinä löit ennätyksen viime kerralla. en ikinä enää ryhdy siihen leikkiin. Etkä ikinä saa minua vakuuttuneeksi siitä, että olisin pelkkä huijari!"


Uskon puhuvani monille hurskaille
ihmisille, jotka rakastavat Jeesusta kaikesta
sydämestään - ja jotka ovat syvän epätoivon partaalla!


Ehkä sinua painostetaan Paavalin tapaan mittaamattomasti - koetellaan enemmän kuin jaksat kestää. Voimasi ovat melkein lopussa, ja olet antamaisillasi periksi. Et näe mitään ulospääsytietä. Haluat paeta, mutta ei ole paikkaa, minne mennä. Nyt sanot Paavalin tavoin: "Tämä käy yli minun voimieni!"

Mutta miten sitten pääset siitä irti? Millä keinolla voit voittaa? En osaa muuta kuin kertoa sinulle, miten Jumala jatkuvasti vapauttaa minut masennuksesta. Seuraavassa on neljä tärkeää totuutta, jotka Hän on antanut minulle:

1. Älä luule joutuneesi mihinkään outoon, ainutlaatuiseen taisteluun. Päinvastoin - olet hyvässä seurassa! Muista Jobia, Jeremiaa, Eliaa, Daavidia, Paavalia - jopa minua. Se minkä keskellä parhaillaan olet, on ollut uskoville tavanomaista kautta vuosisatojen.

"Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita." (1.Piet. 4:12,13.)

2. Kun luulet, ettet kestä enää hetkeäkään - kun kaikki näyttää ehdottoman toivottomalta - huuda Jumalaa kaikesta sielustasi: "Herra, auta!" Muista psalminkirjoittajan neuvoa:

"Mutta minä huudan Jumalaa, ja Herra pelastaa minut. Illoin, aamuin ja keskipäivällä minä valitan ja huokaan, ja hän kuulee minun ääneni. Hän päästää minun sieluni heistä rauhaan, etteivät he minua saavuta, sillä paljon on niitä, jotka ovat minua vastaan." (Ps. 55:17-19.)

"Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani, Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni. Ylistetty olkoon Herra! - niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun. Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut. Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut. Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa." (Ps. 18:2-7.)

"Herra, minun Jumalani, sinua minä huusin, ja sinä paransit minut. Herra, sinä nostit minun sieluni tuonelasta, sinä herätit minut henkiin hautaan vaipuvien joukosta." (Ps. 30:3,4.)

Tässä on avainjae: "Sillä hän pelastaa köyhän, joka apua huutaa, kurjan ja sen, jolla ei auttajaa ole." (Ps. 72:12.) Jeesus on lähettänyt Pyhän Hengen auttajaksesi. Eikä Hän käännä kuuroa korvaa sinun avunhuudoillesi!

3. Uppoudu Jumalan sanaan, pidä kiinni Hänen erityislupauksestaan, vie se yksinäiseen rukouskammioosi ja vaadi Jumalaa pitämään se. Tässä on kaksi minun suosikkilupaustani Raamatusta. Muistutan niistä Jumalalle aina, kun huudan Hänen puoleensa:

"Vai kuka teistä on se ihminen, joka antaa pojallensa kiven, kun tämä pyytää häneltä leipää, taikka, kun hän pyytää kalaa, antaa hänelle käärmeen? Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljon ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat?" (Matt. 7:9-11.)

Pyydä Herralta hyviä asioita. Hän odottaa, että saisi antaa ne sinulle! Pyydä Häntä vapahtamaan sinut, ottamaan pois kaiken häpeäsi, pyyhkimään sinusta kaikki synnin tahrat. Hän haluaa ilomielin tehdä sen hyväksesi!

"Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen." (Ef. 3:20,21.)

Muistuta Jumalaa joka päivä tästä lupauksesta ja sano: "Isä, Sinä sanoit, että teet paljon enemmän kuin osaan pyytää. Tänään pyydän, että vastaat rukoukseeni ylenpalttisesti." Jumala on mielistynyt sellaiseen uskoon.

4. Turvaudu Pyhään Henkeen, joka asuu sinussa. Isä on lähettänyt Henkensä asumaan sinun sydämessäsi. Mutta sinun on tunnistettava sinussa oleva Pyhä Henki! Sinun on uskottava, että kun huudat Jumalan puoleen, sinussa asuva Pyhä Henki vastaa. Jumala ei lähetä enkeliä puhumaan kanssasi; Hän on jo pannut sinuun voimavaransa - itse Pyhän Hengen!

Siinä on salaisuus, selkeä ja yksinkertainen: Kun kohtaat nykyisen kärsimyksen ja hämmennyksen tilasi, käänny koko mylläkkäsi kanssa Pyhän Hengen puoleen. Sano Hänelle: "Pyhä Henki, Sinä pystyt neuvomaan tien tästä sotkusta. Minä en sitä löydä. Se on täysin kykyjeni ulottumattomissa. Minä siis luovun juuri nyt. Ja luovutan elämäni ohjat Sinulle. Tiedän, ettei se, mitä parhaillaan käyn läpi, ole epätavallista uskoville. Ja aion huutaa Herraa avuksi. Huudan Häntä pitämään kiinni suurista ja kalliista lupauksistaan. Ja luotan siihen, että Sinä teet loput. Sinä tunnet Jumalan ajatukset!"

Jos tunnustat tämän yksinkertaisen tosiasian, saat kokea Herran antamat virvoituksen ajat. Silloinkin, kun olet valmis luovuttamaan, Hän pysyy uskollisena ja pelastaa sinut!

---
Julkaisulupa World Challenge 'eltä, P.O. Box 260, Lindale, TX 75771, USA.

Times Square Kirkon Ilmoituksia | Tietoja Uusille Lukijoille


Tekstitiedosto + Suomenkielinen valikko + Kotisivu + Tilaa + Tekijäoikeudet + Cover Letter

KOPIOINTI- /JULKAISURAJOITUKSIA:
Tämä tiedosto kuuluu kokonaisuudessaan World Challengelle. Sitä ei saa muuttaa sisällöltään millään tavalla. Se voidaan julkaista vain kokonaisuudessaan ilmaisjakeluun. Kaikkissa toisinnoissa tästä julkaisusta tulee olla copyright maininta (esim. "Copyright © 2001 World Callengen luvalla") Tiedostoa ei saa käyttää ilman World Challengen lupaa jälleen myyntiin tai jonkin muun julkaisun edistämiseksi kaupallisesti. Tämä sisältää koko materiaalin lukuunottamatta joitakin pieniä lainauksia. Lisää seuraava maininta lähdekirjallisuuteen: Copyright © 2001 by World Challenge, Lindale, Texas, USA.

Tämä materiaali on ainoastaan henkilökohtaiseen käyttöön eikä sitä saa julkaista muilla nettisivuilla. The Lorain County Free-Net Chapelilla on yksinoikeus julkaista näitä saarnoja nettisivuillaan World Challenge Inc.'in luvalla. Voit vapaasti kopioida netiltä, painaa ja jakaa tätä materiaalia, kunhan et julkaise sitä internetillä muilla sivuilla. Voit kuitenkin laittaa linkit viitteenä nähin saarnoihin.


Tämä Internet-sivu on
The Missing Link, Inc.®
joka tarjoaa vaikeuksissa oleville nuorille ja aikuisille elämää muuttavan mahdollisuuden.
Kotisivu - misslink.org
Kappeli - misslink.org/chapel2.html
David Wilkersonin World Challenge Saarnasarjojen monikielinen Internet-sivu
www.tscpulpitseries.org


Copyright © 2002 - The Lorain County Free-Net Chapel
Det nordlige central Ohio, U.S.A.

ALKUUN

Webmaster tarvitsee kommentejasi ja ideoitasi
jotta tämä palvelu toimisi mahdollisimman hyvin.
Kerro meille, ellei kaikki toimi, kuten pitäisi.
Vain siten saamme tiedon siitä!
Viimeksi päivitetty 17.9.2002

Miksi Herätys Viipyy/ "Apua!"/ Mitä tässä on/ Kannattaja/ Uskon Tunnustus/ Raamatun Tutkiminen
Pianon äärellä/ Ilmoitustaulu/ Kirjasto/ Kotisivu/ Suomenkielinen valikko/ Saarnatuolisarjat