On aika itkeä Amerikan ja muun maailman puolesta!
(It's Time To Weep For America!)

En ole koskaan väittänyt olevani profeetta. Mutta tulee aikoja, jolloin Jumalan sana iskeytyy luihini ja ytimiini niin tulisesti, että minun on pakko puhua siitä, mitä näen ja kuulen. Voitte nimittää sitä vaikka vartijan viestiksi tai miksi vain haluatte - mutta minun on nyt pakko kertoa, mitä Jumala on pannut sydämeeni, ja mikä koskee tätä kansakuntaa ja koko maailmaa.

Uskon, että Jumalalla on todellisia profeettoja - ihmisiä, joita Pyhä Henki väliin liikuttaa kertomaan tulevia tapahtumia ja tulevia tuomioita. Ja joissakin varsin harvoissa tapauksissa Henki on tosiaan pakottanut minut varoittamaan uhkaavista tuomioista. Mutta se profetia, jonka nyt esitän, ei ole ennustus. Pikemminkin haluan viedä teidät suoraan Jumalan Sanan ääreen - osoittaa teille joitakin ikuisia periaatteita siitä, miten Herra toimii. Jokainen Raamattua tutkinut pystyy tietämään, miten Jumala aikoo toimia Amerikan - ja yhtä lailla kaikkien muidenkin kansakuntien suhteen - kun tutkii Vanhassa testamentissa kerrottujen Jumalan tekojen historiaa ja malleja. Me voimme tulla tuntemaan tulevaisuuden tutkimalla menneisyyttä!

Totta kuitenkin on, että Jumalan tiet ovat ehdottoman muuttumattomat, kun on kyse siitä, miten Hän kohtelee syntisiä kansakuntia. Hänen teillään ei ole merkkiäkään kääntymisestä; Hän toimii samalla tavoin jokaisessa sukupolvessa - koska Hän on oikeudenmukainen. Hän siis haluaa kohdella meidän sukupolveamme aivan samoin kuin hän on kohdellut jokaista muutakin sukupolvea, joka on tehnyt syntiä samalla tavoin kuin me teemme. Ja oppimalla Raamatusta nämä Hänen teittensä periaatteet voimme päätellä täsmällisesti, miten Hän meidän suhteemme menettelee.

Esimerkiksi apostoli Paavali ennusti Korinton seurakunnalle, mitä tapahtuisi heille, jos he jatkaisivat Kristuksen kiusaamista. Nuo kristityt napisivat ja heittäytyivät hillittömien himojen valtaan. Niinpä Paavali vain tutki historiaa ja näki, mitä Jumala teki Israelille, kun he olivat syyllistyneet samoihin synteihin. Paavali ilmoitti korinttolaisille: "Älkäämme myöskään kiusatko Herraa, niinkuin muutamat heistä kiusasivat ja saivat käärmeiltä surmansa. Älkääkä napisko, niinkuin muutamat heistä napisivat ja saivat surmansa tuhoojalta. Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut." (1.Kor. 10:9-11.) Apostoli sanoi: "Tämä on selvä malli Raamatusta. Se ilmoittaa teille, mitä Jumala tekee teille, jos jatkatte syntiänne niin kuin Israel teki!"

Myös apostoli Pietari varoitti lukijoitaan nostamalla esiin esimerkin Vanhasta testamentista. Hän sanoi, että Jumala tuomitsisi heidät heidän irstautensa ja hillittömien himojensa vuoksi aivan samoin kuin Hän oli tuominnut menneet sukupolvet: "Ja hän poltti poroksi Sodoman ja Gomorran kaupungit ja tuomitsi ne häviöön, asettaen ne varoitukseksi niille, jotka vastedes jumalattomasti elävät." (2.Piet. 2:6.) Pietari varoitti: "Jos teette syntiä kuten Sodoma ja Gomorra tekivät, Herra tuhoaa teidät aivan samoin kuin nekin!"

Paavalin ja Pietarin tapaan minäkin esitän teille varoituksen, joka perustuu Vanhan testamentin tutkimuksiini - varsinkin Jesajan kirjaan. Kun luin sen kirjan äskettäin, Henki pysäytti minut lukuun 22. Äkkiä aloin nähdä, miten tuomio tuli Jerusalemille Jesajan päivänä - huolimatta kaikista profeetan varoituksista!

Jesaja 22 sisältää kauhistuttavan selostuksen yhteiskunnasta, joka oli synninteossaan jo armonpäivänsä ohittanut. Jerusalem ja Juuda olivat ylittäneet rajan, eikä enää ollut paluuta. Ihmiset olivat luopuneet täysin uskosta ja elivät kuin olisivat ateisteja. Siksi Jumala käski Jesajaa profetoimaan kansalle - julistamaan kauhistavan tuomion "lähtölaskennan" alkamista. Jumala ei enää kutsunut Juudaa katumukseen. Enää ei ollut profeetan ääntä, joka olisi huutanut ympäri maata: "Katukaa ja tehkää parannus!" Nyt oli liian myöhäistiä. Tämä kansa oli tehnyt jotain niin häpeämätöntä, ettei Jumala sietänyt sitä enää yhtään päivää!

Itkien ja sydän särkyneenä Jesaja toi tämän kauhistuttavan sanoman:

Niin kuului minun korviini Herran Sebaotin ilmoitus: "Totisesti, ei tämä teidän syntinne tule sovitetuksi, ei kuolemaanne saakka, sanoo Herra, Herra Sebaot." (Jes. 22:14.)

Hän siis ilmoitti: "Te olette tehneet synnin, jota Jumala ei anna anteeksi. Te olette ylittäneet rajan - ja on liian myöhäistä kääntyä takaisin!"

---

Kun ymmärrät täysin, mitä tämä yhteiskunta
teki saadessaan Jumalan langettamaan heille
tuomionsa, näet, miten heidän toimintansa
heijastavat nykypäivän amerikkalaista
ja koko länsimaista yhteiskuntaa!

---

Jerusalem ja Juuda tuottivat itselleen tuomion tekemällä juuri samalla tavoin kuin esimerkiksi amerikkalaist meidän päivinämme. Ja jos Jumalan kansan jumalaton käytös oli merkkinä yhteiskunnan välittömästä tuhosta, silloin meidän synnillinen käytöksemme varoittaa selvästi, että kuolema hengittää kansakuntamme niskaan! Uskon, että jos profeetta Jesaja eläisi tänään ja näkisi meidän kansamme pahuuden, hän huutaisi: "On aika itkeä teidän kansanne tähden! Historia toistaa itseään. Teidän turmeluksenne malja on täynnä ja vuotaa yli!"

Jesajan luvun 22 otsikko on "Näkylaakson paatumus." Ja Jesajan viesti on tässä niin selvä, niin helposti ymmärrettävä, ettei sen merkityksestä ole epäilystäkään. Raamatunselittäjien mukaan Jesaja seisoi ilmeisesti talon katolla (tai jollain muulla korkealla paikalla) ja katsoi alas Jerusalemiin ja sitä ympäröivään laaksoon. Se, mitä hän näki, oli niin kauhistuttavaa, että se mursi hänet. Hän itki katkerasti ja sanoi kaikille ohikulkijoille: "Kääntäkää katseenne minusta pois; minä itken katkerasti; älkää tunkeilko minua lohduttamaan, kun tytär, minun kansani, tuhoutuu." (jae 4.)

Profeetta sanoi: "Älkää katsoko minua. Te ette pidä näkemästänne! Minun sydämeni on särkymäisillään, ja minun sisimpäni on vuotamaisillaan ulos. Minulla on hirveitä kipuja, enkä kestä niitä. Minun kansani tuhoutuu kohta!" "Minun sydämeni värisee, kauhu peljästyttää minut... minun lanteeni ovat täynnä vavistusta... minut valtaavat tuskat... kauhistuttaa..." (Jes. 21:4,3.)

Tämä ei selvästikään ole Jesajan osoittamaan isänmaanrakkautta. Se on Herran taakka. Tässä on kuva miehestä, joka murtuu yhteiskuntansa synnin tähden - ja sitä me emme usein näe nykyajan seurakunnissa. Missään ei yksinkertaisesti enää ole monta pappia tai kristittyä, jotka näkisivät tuomion tulevan ja murehtisivat sitä.

Jesaja oli kuitenkin jo pitkän aikaa saarnannut tuomion näystä, jonka hän oli saanut Herralta. Hän oli nähnyt suunnattoman armeijan - valtavan määrän vaunuja, taitavia jousimiehiä, vahvoja ratsumiehiä, miehiä kamelin selässä - ja kaikki olivat tulossa taistelemaan kaupunkia vastaan. Ja nyt Jesajan profeetallinen näky oli toteutumassa hänen silmiensä edessä: Vihollisen armeijat olivat ympäröineet Jerusalemin - ja piiritys oli hyvää vauhtia alkamassa!

Äänekkäät sotilashuudot ja sotakoneiden meteli kaikuivat vuorilta. Eelamin hirveät, kuuluisat ratsumiehet ja Kiirin kaksintaistelijat marssivat kärjessä. Sotahevoset korskuivat ja hirnuivat, ja niiden kaviot kumahtelivat maata vasten. Vaunujen pyörät rämisivät ja kohottivat ilmaan suuria pölypilviä. Jalkamiehet olivat lähestyneet Jerusalemin muureja ja olivat jo äänekkäästi kaivalemassa sitä keihäillään ja sorkkaraudoillaan. Sen on täytynyt olla pelottava, kammottava näky!

Kun Jesaja kääntyi selin tuohon kauhistuttavaan näkyyn, hän katsoi kaupungin tasakattoisia taloja - eikä ollut uskoa silmiään. Jerusalemin asukkaat istuivat katoilla - joivat ja juhlivat! Ihmiset olivat kokoontuneet pitämään hauskaa kurkistelemalla alas Assyrian armeijan hyökkäystouhuja.

Jesaja ei voinut uskoa, mitä näki - ja hän huusi: "Sinä humuavainen, pauhaava kaupunki, sinä remuava kylä..." (Jes. 22:2.) Koko ajan profeetta oli kiertänyt maata ja varoittanut Jumalan kansaa: "Teidän epäjumalanne murskataan. Kaupungin muurit, joihin te luotitte, hajoitetaan. Teidän kunnianne haihtuu. Aika on lopussa!"

Mutta miten ihmiset reagoivat? He tuuppivat toisiaan katoilla ja yrittivät saada parhaimman mahdollisen näköalapaikan tähyilläkseen lähestyvää vihollista! Koko kaupunki oli innoissaan, täynnä jännitystä, iloa ja riemua. Raamattu käyttää sanaa, joka merkitsee "riehakasta, äänekästä, kiihtynyttä".

Ihmisillä, joiden talot olivat lähimpänä muuria, oli hyvä näköala alas laaksoon, ja he isännöivät ystävilleen "näköalakutsuja". He huusivat: "Tulkaa tänne ylös - teidänkin täytyy nähdä tämä. Pakatkaa lounaskorinne ja ottakaa koko perhe mukaan!" Lapset kiljuivat riemusta: "Katsokaa noita suuria, valkoisia hevosia! Katsokaa noita upeita vaunuja ja mahtavia sotilaita, jotka öljyävät kilpiään. Mikä näky!" Ja kaikki juhlivat, humaltuivat, remusivat.

Jesaja ei voinut hillitä itseään. Hän huusi: "Mikä sinun on, kun sinä kaikkinesi katoille nouset?@ (jae 1.) Näen tämän Jumalan profeetan sieluni silmillä - huutamassa katolta: "Hullujako te kaikki olette? Mikä ihmeen henki tiedät on nyt vallannut? Mikä ihmeen tauti ajoi teidät katoille juhlimaan, kun tuho vaanii teidän porteillanne? Tuomio on ovella - ja te vain juotte päänne täyteen!"

Minulla on kysymys teille kaikille: Mikä amerikkalaista yhteiskuntaa vaivaa? Tai jotain muuta yhteiskuntaa? Miten kokonainen kansakunta voi vain juhlia, tanssia, juoda ja ahmia itsensä täyteen huvituksia, kun tuhansia syntymättömiä ihmisenalkuja abortoidaan? Mikä tauti on sokaissut kansakunnan, kun presidentti pystyi veto-oikeudellaan estämään lain, joka olisi tehnyt lainrikkojiksi ne lääkärit, jotka imevät syntymättömiltä lapsilta aivot päästä vain viikkoja ennen syntymää? Mikä hirveä sairaus sallii meidän yhteiskuntamme jatkaa hilpeänä likaista hetken mielihyvän etsintää, kun vanhoja ihmisiä autetaan tekemään itsemurha?

Yhteiskuntamme on abortintekijöiden, porno- ja huumekauppiaiden ja vanhustenmurhaajien armeijan piirittämä, ja he hyökkäävät meidän kimppuumme joka puolelta maailmaa. Mutta profeetalliset äänet ovat hyvin harvassa! Olen varma, että Jesajan äänen hukutti juhlivien väkijoukkojen melu: "No se nyt on se vanha ukko, se Jesaja - se tuomiopäivän julistaja. Ei siihen kannata kiinnittää huomiota." Samoin on tänään: Profeetalliset varoitukset tehdään naurunalaisiksi tai niistä ei piitata alkuunkaan!

---

Minä kysyn teiltä: Missä ovat ne, jotka
murehtivat kansakuntamme kohtaloa - ketkä
murtuvat nähdessään Jumalan seurakunnan
ja koko yhteiskunnan synnit?

---

Ajattele sitä typerää, sokeaa, paatunutta katolle kavunneitten joukkoa silloin Jerusalemissa juhlimassa juuri ennen omaa tuomiotaan. Juuri tästä löydät tuhon ydinkohdan! Mikä oli se synti, jota Jumala ei voinut antaa heille anteeksi? Se oli paljon enemmän kuin pelkkä korvien sulkeminen Jumalan varoituksilta: He olivat paaduttaneet sydämensä ennustetun tuomion edessä!

Tuomio oli jo tapahtumassa; se oli täysin ilmeinen joka puolella heidän ympärillään. Ja yhä edelleen ihmiset paaduttivat itsensä tietäen aivan hyvin, että Jumalan käsi oli tuottanut heille tämän tuomion. Heidän paatumuksensa oli anteeksiantamaton synti!

Sittenkään Jesaja ei voinut käsittää: Ihmiset eivät pelkästään tyytyneet pilkkaamaan uhkaavaa tuomiota, pitämään hauskaa sen kustannuksella - vaan he myös juhlivat ja remusivat keskellä ruttoepidemiaa!

Ihmiset kuolivat, koska rutto oli pyyhkäissyt yli kaupungin: "Surmattusi eivät ole miekan surmaamia, eivät sotaan kuolleita." (Jes. 22:2.) Historia vahvistaa, että Jerusalemissa puhkesi rutto juuri tähän aikaan. Pakolaisia oli paennut sinne hyökkäävän armeijan tieltä, ja täpötäyden kaupungin vesi- ja ruokavarastot hupenivat. Terveysolot olivat hirvittävät ja ne johtivat tuohon rajuun kulkutautiin. Ihmisiä alkoi kuolla joka puolelta. Kalman lemu oli hirvittävä.

Mutta Jerusalemin asukkaat tottuivat ruttoon. He paatuivat nähdessään kuolemaa kaikkialla ympärillään - niin perusteellisesti, että he pystyivät huvittelemaan katoilla, kun alhaalla kaduilla ihmiset kuolivat. He tuhlasivat holtittomasti kaupungin vähiä vesi-, ruoka- ja viinivarastoja omaksi huvikseen!

Kysyn sinulta: Eikö tämä kuulosta hirveän tutulta? Eikö se oli kuva tämän sukupolven Amerikasta - tai jostain muusta maasta? Meistä on tullut kuin Saksa juuri ennen kansakunnan luhistumista 2. maailmansodan lopussa. Minulla on kotona kirja, jossa on osuvia kuvia ryyppyjuhlista, joita vietettiin joka puolella Berliiniä. Hitler lymysi bunkkerissaan itsemurha-aikeissaan, ja liittoutuneet pommittivat kaupunkia öisin raunioiksi. Mutta silti ihmiset ryntäsivät pommiaaltojen välillä välikaikaisiin kapakoihin tanssimaan ja juomaan läpi yön! Berliini oli yhtä pelkkää remujuhlaa. Ja kaikki se tapahtui juuri ennen kuin kaupunki luhistui - ja ihmiset tuhoutuivat.

Nytkin täällä New Yorkissa varojenkeruu AIDS-tutkimuksiin tapahtuu pääasiassa koko yön jatkuvissa tanssiaisissa ja ryyppyjuhlissa. Näen julisteita joka puolella Greenwich Villagea ja Sohoa, ja niissä sanotaan: "AIDS-tutkimusjuhlat. Ilmaisia drinkkejä." Luurangonlaihat, kuolleilta näyttävät miehet tanssivat yöt läpeensä, kiiruhtavat juhlasta toiseen - ja kaikki tapahtuu varojen keräämiseksi AIDS-tutkimukseen. He kuolevat tautiin - mutta he vain jatkavat juhlimista!

Juuri nyt AIDS on ruton lailla leviämässä ympäri Amerikkaa. Mutta uskon, että jotain vieläkin pahempaa voi tapahtua tällä kansakunnalle - ja muillekin - sen perusteella, mitä näen Jesajan luvusta 22!

Entä jos hirvittävä ebola-virus lähtisi leviämään kulkutautina tällä mantereella (Tämä tauti voi tappaa ihmisen viikossa.) Tai ehkä joku muu vastikään löydetty, eksoottinen tauti alkaa tappaa vieläkin nopeammin. Amerikkalaisia alkaisi kuolla tuhansittain hyvin nopeasti. Maa olisi kuin 1800-luvulla, jolloin isorokko raivosi kaupunkien kaduilla. Sen hirvittävän kulkutaudin aikana ihmiset pakenivat kaupungeista. Mutta vähän ajan päästä, kun hautajaissaatot ja ruumisvaunut muuttuivat jokapäiväiseksi näyksi, he alkoivat turtua.

Jos sellainen kulkutauti puhkeaisi meidän maahamme juuri nyt, luuletteko, että kansakuntamme kääntyisi Jumalan puoleen? Katuisi ja tekisi parannuksen? Huutaisivatko jumalattomat armoa ja parannusta? Ei! Päinvastoin - maa täyttyisi villeimmistä ja uskomattomammista orgioista ja juhlista, joita maamme historiassa on koskaan vietetty. Niin on käynyt jokaisessa kansakunnassa, joka on kääntynyt pois Jumalasta niin perusteellisesti kuin me olemme!

Kun kaikki oli Jerusalemissa jo johtamassa romahdukseen, rikkaat ja vaikutusvaltaiset pyrkivät pakenemaan turvaan: "Kaikki sinun päämiehesi yhdessä pakenivat... keitä ikinä sinun omiasi tavattiin, ne vangittiin kaikki tyynni, kuinka kauas pakenivatkin." (jae 3.) Pakoa yrittäneet olivat kansan johtajia, "tunnettuja" ihmisiä. Ja he tiesivät, että Jesaja oli oikeassa - että yhteiskunta oli saavuttanut pisteen, josta ei enää ollut paluuta: "Sillä hämmingin, hävityksen ja häiriön päivän on Herra, Herra Sebaot, pitävä Näkylaaksossa. Muurit murrettiin, vuorille kohosi huuto." (jae 5.)

Nämä ihmiset kiiruhtivat tekemään vielä viimeisen "finanssioperaation" voidakseen varmistaa taloudellisen asemansa yhteiskunnan romahtaessa. Heidän asenteensa oli: "Minun on vaihdettava omaisuuttani nopeasti rahaksi. Sitten etsin varman ja turvallisen piilopaikan."

Mutta Jesaja tiesi tarkoin, mitä he aikoivat. Hän lähti kysymään huoneenhaltija Sebnalta, miksi "hakkautat hautasi korkeuteen, kallioon itsellesi asunnon koverrat?" (jae 16.) Profeetta sanoi: "Katso! Teidän kaupunkinne rahastonhoitaja on ylhäällä vuorella rakentamassa itselleen kallioon turvapaikkaa. Hän sanoo, että se on hautakammio - mutta hän aikoo sinne piiloon!"

Rakkaat ystävät, sama on monen amerikkalaisen unelma tänään. Wallstreetiläisten, liikemiesten ja poliitikkojen keskuudessa leviää nykyään sanonta: "Hanki kultainen laskuvarjo!" Toisin sanoen: "Tee hyvä pörssikauppa - ja sitten turvaan vuorille!"

Tässä vähän ajattelemisen aihetta: Miksi niin monet varakkaat ihmiset ostavat maatiloja syrjäisiltä paikoilta Utahista, Nevadasta, Wyomingista, Montanasta? Mitä he tietävät sellaista, mitä amerikkalaisten suuri enemmistö ei tiedä? He näkevät vihollisen kerääntyvän portille! He tietävät, ettei Yhdysvallat enää pysty kestämään taloudellista itsemurhapolitiikkaansa romahtamatta. Tämä ei ole pelkästään heidän oikkunsa, he tietävät, että loppu on lähellä. He eivät juhli vaan valmistautuvat pakoon!

Mutta ei ole mitään turvapaikkaa, mihin paeta! Jesaja sanoi Jerusalemin häikäilemättömille pakenijoille: Hän "kääräisee sinut keräksi ja paiskaa pallona menemään maahan, jossa on laajuutta joka suuntaan. Sinne sinä kuolet, ja sinne jäävät sinun kunniavaunusi, sinä herrasi huoneen häpeä. Minä syöksen sinut pois paikastasi; hän kukistaa sinut asemastasi." (jakeet 18,19.) Toisin sanoen: "Jumala potkii sinut esiin kuin potkupallon. Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme ulkopuolella ei ole mitään pakopaikkaa!"

---

Jumala yritti armossaan vielä
kerran pelastaa Jerusalemin.

---

Herra lähetti Henkensä ihmisten päälle, kun he juhlivat. Äkkiä heidän silmänsä avautuivat vaaralle, jonka keskellä he jo olivat: "Hän riisui Juudalta verhon..." (Jes. 22:8.)

Meille ei kerrota tarkoin, mitä tapahtui, kun Pyhä Henki laskeutui alas ja keskeytti juhlinnan. Emmekä tiedä, menikö joku temppeliin rukoilemaan, vai menikö joku Jesajan luo kysymään, mitä tehdä. Mutta tuli ilmeisesti lyhyt hengähdystauko, jolloin ihmiset ainakin ajattelivat Jumalaa ja lukivat pari rukousta. Syvällä sisällään he tiesivät, että Jumalan käsi oli mukana tässä tuomiossa.

Ehkä muistat vastaavan tapauksen Yhdysvalloista muutaman vuoden takaa. Kun sota Irakia vastaan puhkesi, kerrottiin, että presidentti Bush vietti tuntikausia lattialla kasvoilleen langenneena ja rukoili Billy Grahamin kanssa. Kongressi ehdotti kansallista rukouspäivää. Kirkot olivat tupaten täynnä. Jopa New Yorkin sanomalehdet kehottivat rukoilemaan.

Mutta sitä kesti vain viikon! Mitä tapahtui? Sama kuin silloin Jerusalemissa: "Sinä päivänä sinä loit katseesi... asevarastoon." (jae 8.)

Kun Jumala asetti Jerusalemin vaaralle alttiiksi, ihmisten olisi pitänyt kääntyä Hänen puoleensa. Sen sijaan he kääntyivät omien voimavarojensa - asevarastonsa puoleen! He vakuuttivat itselleen: "Meillä on hyviä, tukevia kilpiä. Ja kaupungin muuri on vahva. Meillä on kaikki tarvittava materiaali aukkojen täyttämiseen. Me voimme linnoittautua." Yksinkertaisesti sanottuna: he eivät tarvinneet Jumalaa!

Ja juuri samoin amerikkalaiset reagoivat Persianlahden sodan aikana. Televisio välitti päivittäin raportteja amerikkalaisten sotilaiden mahtavista voitoista. Ihmiset katselivat, kuinka Yhdysvaltain panssarivaunut etenivät vauhdikkaasti autiomaassa ja yllättivät vihollisen. Me katselimme kunnioituksensekaisin tuntein, kun lentokoneemme syöksivät lasersädepommejaan ja osuivat tarkkaan maaliin. Eräs kenraali kerskaili: "Me pystymme vaikka lähettämään ohjuksen mihin irakilaiseen savupiippuun hyvänsä!"

Sota päättyi Broadwayllä järjestettyyn voitonparaatiin. Mutta kunnioitettiinko siinä Jumalaa, jota ihmiset preseidenttiä myöten olivat rukoilleet? Ei - siinä juhlittiin voitokkaita kenraaleja! Jumala työnnettiin kokonaan ulos kuvasta!

En minä vähättele Yhdysvaltain armeijan saavutuksia. Kiitän Jumalaa, että he onnistuivat. Ja kiitän Jumalaa sotilaista, jotka palvelivat maataan niin hyvin. Mutta tosiasiaksi jää, että amerikkalaiset luottivat enemmän sotilaalliseen mahtiinsa kuin Kaikkivaltiaaseen Jumalaan! "Mutta hänen puoleensa te ette katsoneet, joka tämän tuotti, häntä te ette nähneet, joka tämän kauan sitten valmisti." (jae 11.)

Juuri tämän vuoksi Jesaja itki niin katkerasti. Väärä turvallisuudentunne oli tarttunut ihmisiin, eikä Jumala enää ollut edes heidän ajatuksissaan. Jokainen tarttui sen sijaan yltiöpäiseen itseluottamukseen, joka sanoi: "Me hoidamme sen itse!"

Myös amerikkalaiset ovat nykyään vastaavan väärän turvallisuudentunteen petollisessa vallassa. Venäjän imperiumi on sortunut. Irak on lyöty. Ja ne me ajattelemme: "Kuka on niin vahva, että pystyy haastamaan meidän mahtavan armeijamme? Ei meitä enää kukaan pysty pommittamaan. Enää ei ole ydinasepelotetta." Me olemme luottaneet omiin aseisiimme!

Mutta varokaa - Venäjä ei ole kuollut. Karhu, josta Raamattu puhuu, on haavoittunut mutta palaa takaisin elämään. Ja Venäjän karhu on parhaillaan havahtumassa. En tiedä, tapahtuuko se vallankaappauksen vai vaalien kautta - mutta maan kaksi tai kolme johtohahmoa, jotka voivat nousta valtaan Venäjällä, ovat kaikki antikristittyjä, antisemitistejä ja antiamerikkalaisia. Kommunismi on yhä voimissaan!

Nämä miehet, jotka tulevat pian valtaan, eivät pelkää uhkailla Amerikkaa tai maailmaa. He eivät ota sormeaan pois ydinasenapista. Ja parhaillaan Venäjän armeija nuolee haavojaan ja yrittää päästä irti häpeästään muun maailman edessä. Kun se pääsee taas voimiinsa, se valloittaa takaisin entiset neuvostotasavallat - ja uhkaa sitten Eurooppaa ydinaseiden aiheuttamalla massatuholla!

Kuin yhdessä yössä nousee diktaattori - mies, joka uhkaa koko maailmaa. Hitler nousi kaaoksesta, samoin nousee uusi, sotaisa Venäjä. Odottakaa vain, niin lähettiläät kaikkialta maailmasta alkavat kerääntyä Moskovaan. Älkää antako sen suhteellisen rauhallisen kauden pettää itseänne, josta meidän kansakuntamme saa nyt nauttia. Se on pelkästään tyyntä myrskyn edellä!

---

Mikä käynnistää Jumalan
kauhistuttavan tuomion lähtölaskennan
jollekin yhteiskunnalle?

---

Mikä lopullinen rikkomus, mikä häpeämätön teko, käynnistää Jumalan tuomion? Mikä oli se Israelin synti, joka laukaisi tuomion? Mikä sai Jumalan sanomaan: "Nyt riittää. Nyt te ylititte rajan!" Jesaja vastaa:

Ja sinä päivänä Herra, Herra Sebaot, kutsui itkuun ja valitukseen, pään paljaaksi ajamaan ja säkkiin vyöttäytymään. Mutta katso: on ilo ja riemu, raavaitten tappaminen ja lammasten teurastus, lihan syönti ja viinin juonti! "Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme." (Jes. 22:12,13.)

Jopa keskellä kansan häikäilemätöntä kapinaa Jumalan Henki kutsui heitä katumukseen. Loppuun saakka kuului pyhä huuto kaduilta: "Itkekää, valittakaa, pukeutukaa säkkiin!" Mutta murehtimisen sijasta ihmiset jatkoivat juhlintaa! Itkemisen ja valittamisen sijasta he nauttivat ruokaa ja viiniä. He järkeilivät: "Huomiseen mennessä olemme kaikki kuolleet. Miksi meidän pitäisi säästää karjaa? Teurastetaan kaikki lampaat ja syödään vielä viimeinen herkkuateria. Pian nyt - tuokaa viinitynnyrit. Otetaan kunnon kännit!"

Niin he tanssivat ja juopottelivat katoilla ja katselivat vihollisen asettumista paikoilleen: Vaunut ajettiin riviin toisensa jälkeen. Muurin puskemiseen tarvittavia tukkeja rullattiin asemiin. Ratsumiesten rykmentit seisoivat taisteluvalmiina. Muuriin tehtiin jo aukkoja. Muutamassa tunnissa kaikki olisi ohitse. Jerusalemin asukkaat tiesivät, että he kuolisivat kohta - että heillä olisi edessään iankaikkisuus.

Haluaisin kertoa teille, että todellisen kuolemanvaaran hetkellä ihmiset olisivat rynnänneet joukolla temppeliin rukoilemaan. Haluaisin kertoa teille, että he etsivät käsiinsä Jesajan ja kerjäsivät häntä pyytämään, että Jumala muuttaisi mielensä ja poistaisi vihollisen heidän porteiltaan. Mutta sitä he eivät tehneet. Fatalismi oli jo asettunut heidän sydämiinsä - ja ihmiset kohtasivat kuoleman mieluummin ateisteina!

Tässä vaiheessa heidät olisi vielä voitu pelastaa. Henki kutsui heitä yhä katumukseen. Mutta enää ei mikään armon määrä eivätkä mitkään varoitukset tai pelot saaneet otetta heistä. Oli kuin he olisivat vain kohottaneet viinilasinsa ja esittäneet maljan Jumalalle nauran päin Hänen kasvojaan: "Tämä on Sinulle, Jumala. Helvetissä tavataan!"

Se oli viimeinen rikkomus Jumalaa vastaan - se laukaisi tuomion! Ja, rakkaani, sama asenne vallitsee niin tämän päivän Amerikassa kuin muuallakin. Yhteiskunnalle on ominaista henki, jota nimitetään "epätoivon aistillisuudeksi". Ajatustapa on: "Tiedän joutuvani helvettiin. Mutta en halua Jumalaa nenäni eteen!" Ihmiset ovat "nostaneet nokkansa" Jumalalle!

---

Miksi tällainen sanoma, kun se
kuulostaa niin synkältä?

---

Saatat ihmetellä: Mikä tällaisen sanoman tarkoitus on? Miksi Jumala haluaa, että kerron teille tällaisen profetian? Uskon, että siihen on useita syitä:

1. Pitääkseen meidän huomiomme hengellisissä asioissa, ettemme sekaantuisi maailmaan.

2. Muistuttaakseen meitä, että Jumala etsii aina ihmisiä, jotka seisovat vahvoina ja rukoilevat kansakunnan ja lähimmäistensä puolesta.

3. Havahduttaakseen meitä ajan lyhyydestä.

4. Muistuttaakseen meitä Jeesuksen sanoista opetuslapsille: "Ja nyt minä olen sanonut sen teille, ennenkuin se on tapahtunut, että te uskoisitte, kun se tapahtuu." (Joh. 14:29.) "Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta." (Luuk. 21:34.)

Ehkä ajattelet: "Veli Dave, en tiedä, miten minun pitäisi reagoida, kun luen tämän. Tunnen itseni niin masentuneeksi." Älä! Niin ei reagoi ihminen, joka on valmis menemään kotiin Herran luo. Kuolema on ylennys. Jeesus ilmoitti meille rakkaudessaan, että kun me näemme tämän kaiken alkavan tapahtua, meidän pitää nostaa päämme ja iloita - sillä meidän vapautuksemme hetki on lähellä!

Ei tarvitse pelätä. Jumala ei ole antanut meille pelon henkeä sellaisia asioita kohtaan vaan voiman, rakkauden ja terveiden ajatusten hengen. Nosta katseesi - sinun Vapahtajasi tulemus lähestyy!

---
Julkaisulupa World Challenge 'eltä, P.O. Box 260, Lindale, TX 75771, USA.