Tunnethan kuningas Daavidin kertomuksen - kuinka hän teki aviorikoksen Batseban kanssa ja järjesti salaa hänen aviomiehensä kuoleman. Mutta kun Naatan paljasti Daavidin synnin vasten hänen kasvojaan, murtunut kuningas teki parannuksen kauheista teoistaan. Myöhemmin hän kirjoitti neljä psalmia, joissa hän kuvaa sitä epätoivoa ja kauhua, jota hän sai kokea syntinsä seurauksena.

Daavidin tuskaiset sydänhuudot löytyvät psalmeissa 6, 32 ja 51 sekä siinä psalmissa, johon haluan keskittää tämän sanoman, psalmi 38. Kaikissa näissä psalmeissa Daavid katsoo taaksepäin muistellen sitä tuskaa, jota hän koki tuona elämänsä pimeänä aikana. Erikoisesti psalmissa 38 hän kuvaa herkän omantuntonsa syytöksiä: Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua (Ps.38:3).

Kylmä totuus oli, että Daavidin täytyi hävetä syntinsä tähden. Hänen hirvittävä lankeemuksensa tuli pian yleiseen tietoon, ja koko kansa alkoi puhua siitä. Kaikki, ystävät mukaan lukien, sanoivat: Kuinka mahtavat ovat kaatuneet! Daavid on sortunut. Hänen valtansa, kunniallisuutensa, kaikki on rappiolla!

Jopa Israelin viholliset ilkkuivat Daavidin lankeemuksen tähden. Naatan sanoi hänelle: ...koska sinä tällä teolla olet saattanut Herran viholliset pilkkaamaan.... (2.Sam.12:14). Nämä sanat ehkä sattuivat Daavidiin kaikkein pahiten. Hän oli häväissyt rakkaan Herransa nimen!

Monet Raamatun tutkijat uskovat, että tänä aikana - kun Daavid oli hengellisesti ja moraalisesti heikko - hänen poikansa Absalom suunnitteli vallankaappausta. Ehkä Daavid oli jo kuullutkin tuosta suunnitelmasta. Minä todellakin uskon, että Daavidilla oli Absalom mielessä, kun hän kirjoitti:

Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana. Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät (Ps.38:12-13).

Ilmeisesti Daavid vaistosi, että jonkinlaista petollisuutta oli meneillään. Miksi hän ei sitten puhunut siitä? Miksi hän ei ilmiantanut noiden juonittelijoiden suunnitelmia? Siksi, että hän oli itse raskaan taakan alla oman syntinsä tähden!

Sananlaskuissa sanotaan: Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon (Sananl.28:13). Sanonta ei menesty tässä kohtaa ei viittaa aineelliseen menestykseen; pikemminkin se puhuu ruumiillisesta terveydestä, mielentilasta ja hengellisestä hyvinvoinnista. Jumalan sana sanoo, että jokainen, joka peittelee syntejään, jää paitsi hengellistä hyvinvointia. Ja Daavidin elämä todistaa sen!

---

Jos kysyisit Daavidilta, mikä oli tuskallisempaa
- salaisen synnin peittäminen, vai sen paljastuminen
kaikessa hävettävyydessään - uskon, että hän sanoisi
synnin paljastumisen olleen paljon
kevyemmän taakan!

---

Daavid kantoi tunnollaan kokonaisen vuoden tuota aviorikoksen ja murhan taakkaa. Vain hänen sotapäällikkönsä Joab tiesi sen. Sitten se tuli Naatanin tietoon Jumalan ilmoituksen kautta. Tuo aika ennen kuin hänen syntinsä tuli julki, oli Daavidille kauhun aikaa!

Osa tuota kauhua oli ehkä se, että hän ei ollut kertonut Batseballe totuutta tämän aviomiehen, Uurian, kuolemasta. Hän ehkä pystyi pitämään yksityiskohdat häneltä salassa. Mutta Batseba varmaankin epäili Daavidin olleen Uurian kuoleman takana - hän näki päivittäin uuden aviomiehensä tunteiden taistelun.

Kuinka totta ovatkaan Mooseksen sanat: ....saatte tuntea syntinne palkan, joka kohtaa teitä (4.Moos.32:23). Nyt kun Daavid kirjoittaa psalmia 38, hänen syntinsä on jo tullut ilmi, mikään ei ole salattua. Ja hän alkaa tilittämään tuon tyhmän valintansa hirvittävää hintaa: Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niin kuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat (Ps.38:5).

Kun Naatan tuli Daavidin eteen, tämä piinattu mies oli aivan lopussa. Hän oli aivan murtunut salaisen syntinsä taakan alle, eikä hänellä ollut voimaa jatkaa. Hän huusi: Katso mitä minun syntini on saanut aikaan ruumiissani, perheessäni, maassani. Se on liian raskas kantaa. En jaksa enää elää tämän kauhean taakan alla!

Rakkaat ystävät, uskovalla ei voi olla suurempaa taakkaa kuin salatun, tunnustamattoman synnin raskas taakka. Mooses kuvasi synnin nautintoa hetkelliseksi (katso Hebr.11:25) - ja se on hyvin lyhyt hetki! Se voi olla vain yhden yön kielletty nautinto, hetkellinen halujen tyydyttäminen. Mutta sen jälkeen tulee aina lamaannuttava masennus.

Daavid eli kokonaisen vuoden sellaisessa tilassa. Hän pelkäsi jatkuvasti Jumalan kurittavaa kättä, ja tällaisen paineen alla eläminen teki hänet sairaaksi. Hänen salattu syntinsä rasitti valtavasti hänen ruumistaan, ehkä aiheutti hänelle vatsahaavan, kuten jotkut Raamatun tutkijat uskovat.

Eivät kuitenkaan kaikki sairaudet ole anteeksi saamattomien syntien seurausta; Jaakobin tapaus todistaa sen. Mutta kuitenkin, aivan samoin kuin väärin perustein Herran pöytään osallistuminen voi johtaa sairauteen ja jopa kuolemaan, niin myöskin anteeksi saamaton synti voi aiheuttaa vakavan ja joskus jopa kuolettavan sairauden.

Rakastiko Jumala sitten Daavidia kaikesta tästä huolimatta? Kyllä, Hän rakasti. Mutta oliko Jumala vihainen Daavidille tämän synnin tähden? Tottakai Hän oli. Kurittiko Hän Daavidia tuon vuoden aikana, kun hän peitteli syntiään? Kyllä - aivan varmasti.

Salli minun kysyä: Rakastaako Jumala kansaansa tänään? Kyllä, siitä ei ole epäilystäkään. Mutta saako salainen syntimme Hänet vihastumaan? Kyllä. Ja kurittaako Jumala meitä, jos peitämme syntimme? Kyllä - epäilemättä

---

Daavid luettelee useita tunteisiin ja
ruumiiseen liittyviä salaisen, kuoleman
synnin seurauksia!

---

Daavidin päivistä meidän aikaamme saakka synti on aina tuonut samat pelottavat seuraukset Jumalan kansalle. Ajattele tätä henkisten ja fyysisten häiriöiden luetteloa, joita salaiset synnit aiheuttavat:

1. Ei ole lihassani tervettä paikkaa... (Ps.38:4). Hebrean kielestä käännettynä: Minun mieleni ja ruumiini on raadeltu Jumalan suuttumuksen pelosta!

Daavid sanoi: Minä herään joka aamu tietoisena salaisesta synnistäni sydämessäni. Ja se on kuin syöpä sielussani. Enteiden synkkä pilvi on aina ylläni. Samoin, jos sinulla on salainen, peitetty synti, menetät sen ennen omistamasi iloisen hengen. Et koskaan herää rauhallisena!

2. ....eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden (sama jae). Sana luut tässä voidaan ymmärtää ruumiina. Daavid sanoi: Ruumiini ei ole enää terve. Minun syntini on vaikuttanut minun fyysiseen hyvinvointiini!

Kolmessa muussa katumuspsalmissaan Daavid myös viittaa luihin:

Herra, armahda minua, sillä minä olen näännyksissä; paranna minut, Herra, sillä minun luuni ovat peljästyneet, ja minun sieluni on kovin peljästynyt... (Ps.6:3-4). Kun minä vaikenin, riutuivat minun luuni jokapäiväisessä valituksessani (32:3). Anna minun kuulla iloa ja riemua, että ihastuisivat ne luut, jotka särkenyt olet (51:8). Eli mitä kauemmin Daavid salasi syntiään, sitä enemmän hänen ruumiinsa heikentyi.

3. Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa (Ps.38:8). Sana lanteeni hebreaksi tarkoittaa voimaani, itseluottamustani. (Suom. polttoa täynnä on engl. käänn. inhottava sairaus) Ja inhottava sairaus tässä tarkoittaa kutistuminen, kuivettuminen. Kun Daavid kadotti voimansa ja itseluottamuksensa, se vei häneltä myöskin ruumiin terveyden.

4. Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden (jae 5). Daavid sanoi: Kun synti sai minussa vallan ja lankesin hulluudessani, moraalinen lemu vahingoitti minua. Minun syntini tuli maailman tietoon - ja se haisi kuin märkivä haava!.

Daavid ei surrut siksi, että hän oli pilannut oman nimensä. Hän suri sitä, koska hänen nimensä oli aina liittynyt Herran palvelemiseen - ja nyt hän toi moitetta Herrankin nimelle. Hän sanoi: Minun nimeni edusti kerran jotakin. Kun ihmiset sen kuulivat, he kunnioittivat Herraa. Mutta nyt minun syntini on tehnyt minusta juoppojen laulun!

5. Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää (jae 7). Kreikankielen sana murheellisena tässä tarkoittaa raskas, tumma surumielisyys. Daavid eli synkän epätoivon pilven alla. Hän sanoi: Minun hartiani kirjaimellisesti kyyristyvät raskaan syyllisyyden taakan alla. Olen rauhaton kaiken päivää!

6. Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa (jae 9). Tässä on kysymys valituksesta, jota ei voida sanoin kuvata; Daavid sanoi: Minä valitan ja parun, koska sydämessäni on jatkuva huuto.

Mikä oli tämä Daavidin sielun huuto? Se oli menetetyn rauhan valittamista! Synti oli vienyt häneltä vapauden. Hän oli menettänyt Jumalan rauhan sekä Jumalan suosion ja siunaukset.

7. ...minun silmieni valo - sekin on minulta mennyt (jae 11). Daavidin synti maksoi hänelle myös hengellisen arvostelukyvyn. On jo tarpeeksi vakavaa menettää henkinen hyvinvointi, ruumiillinen terveys, maine. Mutta kaikkein pahinta on menettää totuuden valo - Kristuksen ilmestys!

Jokaisessa tämän psalmin kohdassa hänen syntinsä taakka tulee yhä vain raskaammaksi. Hän katsoo taaksepäin, kuvaten sielunsa painoja - ja hän varoittaa meitä: Teidän ei tarvitse valita samaa tietä, jonka minä valitsin. Minä heikkenin ja murruin syntini tähden. Minä menetin Jumalan kallisarvoisen suosion!

Useita vuosia sitten meillä oli konferenssi, jonka teemana oli parannuksenteko. Siellä oli mukana hyvin tunnettu vanha evankelista. Vuosikymmenien palvelustyönsä aikana tuo mies oli salannut homouden syntiään.

Hän oli silloin noin 70-vuotias. En ollut tavannut häntä koskaan ennen tuota konferenssia. Mies ojensi kätensä - ja kun kurotuin kättelemään, niin hänen kätensä tuntui kuolleelta kalalta. Katsoin häntä silmiin - ja hän näytti kuolleelta. Hänessä ei ollut elämää ollenkaan. Kaikki hänen valonsa oli kadonnut tuon peitetyn synnin taakan tähden. Ja valohan tarkoittaa hengellistä näkökykyä!

---

Sinä voit menettää maineesi tai terveytesi -
Mutta Jumala auttakoon, jos menetät valosi!

---

Koska Daavid oli menettänyt hengellisen valonsa, hän myös menetti kykynsä nuhdella syntisiä. Hänen kielensä oli vaiennettu hänen oman syntinsä tähden: Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa. Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule, ja jonka suussa ei ole vastausta (Ps. 38:14-15, engl. ei kykene nuhtelemaan).

Apostoli Paavali käski Timoteusta: ...nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella (2.Tim.4:2). Kuitenkin henkilö, joka peittää syntinsä, kuulee toisenlaisen sanan jylisevän sielussaan: joka laista kerskaat, häväiset lainrikkomisella Jumalaa? Sillä teidän tähtenne Jumalan nimi tulee pilkatuksi pakanain seassa, niinkuin kirjoitettu on (Room.2:23-24).

Toisin sanoen: Uskallatko opettaa toisia kuinka elää, kun sinulla on salainen synti omassa elämässäsi? Sinä pilkkaat Jumalan nimeä!

Taakka, jota Daavid kantoi kokonaisen vuoden, maksoi hänelle paljon. Se mursi hänen terveytensä, se painoi hänen mieltään ja haavoitti hänen henkeään. Se sai aikaan sekasortoa hänen kodissaan, harhaluuloja Jumalan kansassa, pilkkaa jumalattomien keskuudessa. Lopulta hän huusi: Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni (Ps.38:18). Hän sanoi: Minä kaadun tämän raskaan murheen kuorman tähden!

Nyt jotkut uskovat voivat katsoa Daavidia tuona sekasorron aikana ja ajatella: Millaisen tragedian saatana saikaan aikaan Daavidin elämässä. Kuinka tällainen herkkä psalmien kirjoittaja voikaan joutua tällaisen turmion partaalle? Jumalan on täytynyt vihastua häneen kovasti.

Ei! Ei se ollut vihollinen, joka teki Daavidin synnin niin raskaaksi - se oli Jumala! Suuressa armossaan Jumala salli tämän miehen vaipua niin alas, koska hän halusi Daavidin näkevän syntinsä raskauden siihen pisteeseen saakka, että hän ei voinut sitä enää kantaa - ja se ajoi hänet parannukseen!

Totuus on se, että vain Daavidin kaltainen vanhurskas mies voi kokea syntinsä vaikutuksen niin voimakkaana. Näet, että hänen omatuntonsa oli vielä arka - ja hän tunsi kipua, kun Jumala vei hänet synnin tuntoon sydämessään. Siksi Daavid sanoikin: Minun tuskani on aina edessäni (jae 18).

Tässä onkin koko asian salaisuus: Daavidilla oli Jumalan mielen mukainen murhe! Hänellä oli syvä, kallisarvoinen Jumalan pelko. Hän saattoi myöntää: Minä näen Jumalan kurittavan käden painamassa minua polvilleen. Ja minä tunnustan, että minun syntini ansaitsee Jumalan vihan. Kaikki nämä peitetyn synnin seuraukset ovat minun taivaallisen Isäni työtä!

Valitusvirren kirjoittaja sanoo: Minä olen mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla. Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen. Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää. Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni. Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla. Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet. Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin... Hakatuista kivistä hän on tehnyt muurin minun tielleni (Val.3:1-9).

Kirjoittajan aihe on selvä: Kun me elämme salatussa synnissä, Jumala itse tekee kahleemme raskaiksi ja pelottaviksi ajaen meidät tunnustuksen ja katumuksen tielle.

Ajattele Daavidin esimerkkiä: Hän teki aviorikoksen. Hän järjesti uskollisen sotilaan murhan, niin että hän sai hänen nuoren vaimonsa (Daavidillahan oli jo viisi vaimoa). Hän peitti tuota pimeyden työtä kokonaisen vuoden ja joutui tuhon partaalle. Hän aiheutti häpeää Israelin kansalle ja taivaallisen Isänsä nimelle.

Kuitenkin kaiken tämän jälkeen Jumala kutsui Daavidia oman sydämensä mukaiseksi mieheksi. Kuinka se on mahdollista? Salaisuus paljastuu tässä jakeessa: Sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden (Ps.38:19). Juuri kun Daavid oli romahtamaisillaan, hän nöyrtyi ja teki parannuksen! Hän huusi: Herra, olen saanut tarpeekseni! En jaksa kantaa tätä taakkaa enää. Se on liian raskas. Minä teen parannuksen - minä tunnustan syntini. Jumala, älä hylkää minua!

Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi .... Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni ... Jumala, luo minuun puhdas sydän ... älä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi... (Ps.51:6,5,12,13).

Herra avasi jokaisen peitetyn kohdan Daavidin elämässä - viedäkseen hänet täyteen parannuksen tekoon!

---

Tällä sanomalla on muukin tarkoitus
kuin Daavidin kokemukset synnin
kalliista hinnasta!

---

Nyt haluan puhua uskovalle, joka on paljon suuremmassa vaarassa kuin Daavid koskaan oli alas lyötynä. Tämä uskova ei näe mitään yhteyttä itsessään psalmiin 38. Hän ei tiedä mitään synnistä murehtimisesta, synnin taakasta, omantunnon syytöksistä - koska hänen sydämensä on kovettunut!

Tällä uskovalla ei ole todellista Herran pelkoa. Hän voi tehdä syntiä katumatta. Mikään ei voi lävistää hänen kovettunutta sydäntään. Hän suhtautuu syntiinsä kevyesti kutsuen sitä pieneksi ongelmaksi elämässään. Sellaisella uskovalla on vaara tulla kovasydämiseksi - täysin synnin pettämäksi!

Aivan vähän aikaa sitten hyvin kunniallinen sisar kirjoitti meille:

Minä olen peloissani! Olen palvellut Herraa useita vuosia, mutta viime aikoina minä olen loitonnut ja kylmentynyt Jumalaa kohtaan. Minulla ei ole taakkaa kadotetuista sieluista, ei halua rukoilla tai lukea Raamattua. Hengellinen pimeys on saanut minussa vallan. Mutta eniten olen huolestunut siitä, etten välitä siitä, mitä minulle tapahtuu. Olen peloissani sen tähden, etten pelkää!

Kuinka monet tuhannet uskovat eivät enää sure syntejään? Hyvin monet katsovat helmasyntiään ja ajattelevat: Se on vain yksinkertaisesti inhimillinen heikkous. Kyllä minulla saa olla yksi sellainen.

Ei - ei koskaan! Profeetta Hesekiel tuo esille elävästi mitä tapahtuu kansalle, joka suhtautuu syntiinsä kevyesti. Tässä kertomuksessa seitsemänkymmentä Juudan vanhinta tuli Hesekielin luo kuulemaan sanan Herralta. Nämä miehet olivat temppelin palveluksessa, ja kun he kokoontuivat profeetan kanssa palvontaan, Hesekiel näki ihmeellisen näyn:

...minä istuin huoneessani, ja Juudan vanhimmat istuivat minun edessäni; silloin Herran käsi laskeutui siellä minun päälleni. Ja minä näin, ja katso: tulennäköinen hahmo! Ja alaspäin siitä, mikä näytti sen lanteilta, oli tulta, ja ylöspäin sen lanteista näkyi loiste, joka oli nähdä niinkuin hehkuva malmi. Hän ojensi ikäänkuin käden ja otti minua pääni hiussuortuvasta, ja henki nosti minut maan ja taivaan välille ja vei minut Jerusalemiin Jumalan näyssä... (Hes.8:1-3).

Pyhä Henki laskeutui tähän kokoukseen, ja Jumalan pyhä tuli täytti sen paikan valolla: Ja katso, siellä oli Israelin Jumalan kirkkaus.... (jae 4).

Me tiedämme, että kun Jumalan tulinen läsnäolo ilmestyy kokouksessa, synti tulee paljastetuksi. Todellakin, huomioi kuinka Hesekiel oli vaikuttunut Jumalan kirkkaudesta: Tässä näyssä Jumala nosti hänet temppelin yläpuolelle, pitäen häntä kaiken yläpuolella. Hän avasi Hesekielin silmät näkemään seitsemänkymmenen vanhimman sydämiin.

Yhtäkkiä profeetta näki, että näiden miesten sydämet olivat täynnä ...kaikenkaltaisia inhottavia matelijain ja karjaeläinten kuvia... (jae 10). Hän kuvailee demonien tukikohtia, pahoja olentoja. Ja ne olivat soluttautuneet Jumalan huoneeseen palvelumenojen kautta!

Kuitenkin nämä seitsemänkymmentä vanhinta istuivat tyyninä rauhassa. He esiintyivät Jumalan palvelijoina etsien Herran ohjausta ja osoittivat kunnioitusta Hesekielin profeetan virkaa kohtaan. Mutta tosiasia oli se, että he peittivät salaisia syntejä!

Kuten ymmärrät nämä miehet kävivät läpi ulkonaiset temppelin palvelumuodot - teurastivat lampaita, pesivät kätensä ja menivät pyhäkköön. Mutta todellisuudessa he kaikki kuuluivat salaiseen auringonpalvojien joukkoon. He ottivat prostituoituja temppelipalvelijoiksi, jotka itkivät Tammuzin, hedelmällisyyden jumalan, edessä. Ja osana palvelusmenoja vanhimmat osallistuivat haureudenharjoitukseen.

Kaikkein pahinta oli se, että näiden miesten omatunto ei syyttänyt heitä epäjumalan palvelemisesta. Nyt Jumalan tulinen läsnäolo täytti huoneen, ja he vain istuivat mukavasti kuulematta tai näkemättä mitään - aivan täysin vailla kosketusta. Kuinka se on mahdollista, sinä kysyt? Siihen on vain yksi syy: He näkivät syyllisyytensä olemattomana. Heistä se ei ollut mikään suuri asia!

Herra kysyi Hesekieliltä: ...Eikö ole Juudan heimolle kylliksi, että he tekevät kauhistuksia, joita täällä on tehty... (jae 17). Jumala sanoi: Nämä miehet eivät välitä, koska he eivät näe syntiä sellaisena kuin minä näen - liian synnillisenä. Heille se on vain pilapuhe!

Ne seitsemänkymmentä vanhinta olivat vakuuttuneita, että Jumala katsoi sormensa läpi heidän epäjumalan palvontaansa: ...Sillä he sanovat: Ei Herra meitä näe.. (jae 12). Mutta Jumala sanoi heistä ankarasti. Hän sanoo Hesekielille: Katso, kuinka he vievät viiniköynnöksen lehvää nenänsä eteen! (jae 17).

Tämä jae kuvaa ikivanhaa halveksunnan elettä. Israelilaiset ottivat oksan, siitä pienen osan nenänsä alle ja sitten pyöräyttivät sitä. Nykyajan vastine kai olisi pitkän nenän näyttäminen ja sanominen: Siitäs sait!

Jumala sanoo näistä miehistä: Te istutte minun huoneessani, kuulette voideltua saarnaa ja koette Jumalan läsnäolon - mutta te peitätte syntinne ikään kuin se olisi sivuseikka. Te ette salli minun Henkeni viedä teitä synnintuntoon. Te näytätte minulle pitkää nenää!

Nämä vanhimmat eivät olleet kuten Daavid, jonka tuntoa synnit painoivat raskaana. Heillä ei ollut omantunnon syytöksiä, ei voimien heikentymistä, ei henkisiä kipuja. Ei heillä ollut sisäistä hätää. He olivat väärän rauhan pettämiä kuten Mooses sanoo:

Niin että, se joka kuulee tämän valan sanat, siunaisi itsensä sydämessään sanoen: Minun käy hyvin, vaikka vaellankin sydämeni paatumuksessa. Siten hän hukuttaisi kaikki, sekä kostean että kuivan maan (5.Moos.29:19). (Engl. raamatunkäännös: lisätä juopumusta janoon)

Toisin sanoen: Petetty henkilö on kuin juopunut - hän on menettänyt kaiken harkintakyvyn. Hän ei voi edes nähdä eroa janon ja juopumuksen välillä!

---

Minä kysyn sinulta - kuinka painava on sinun syntisi?

---

Oletko vaivattu ja murheellinen helmasyntisi tähden? Häiritseekö se sinun sisintäsi, aiheuttaen unettomia öitä, henkistä tuskaa, surua, syyllisyyttä ja epätoivoa? Tuntuuko sinusta, että olet vaipumaisillasi kaiken sen raskaan taakan alle?

Huutaako sydämesi: Herra, minun syntini ovat minun pääni päällä, minun ymmärrykseni ulkopuolella. Mutta minä tiedän, että kaikki vaivani johtuvat sinun kurittavasta kädestäsi. Oi Jumala, en halua enää olla pahojen tapojeni orja. Oi - anna minun vapauteni takaisin!

Jos tämä on sinun rukouksesi, silloin olet menossa paranemiseen ja vapautukseen päin. Ymmärräthän, kun Daavid teki parannuksen, hän lopultakin näki valoa tunnelin päässä. Kuuntele tätä voitokasta rukousta:

Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani; minä sanoin: Minä tunnustan Herralle rikokseni, ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani ... Sinä olet minun suojani, sinä varjelet minut hädästä, sinä ympäröitset minut pelastuksen riemulla (Ps.32:5,7).

Rakas pyhä, sinä voit saada takaisin ilosi ja riemusi. Yksinkertaisesti tunnusta vain syntisi ja hylkää se - ja Herra antaa anteeksi ja vapauttaa sinut. Kuten tuhlaajapojan isä, hän on valmis suutelemaan sinua, pukemaan sinut vanhurskauden vaatteeseen ja valmistamaan sinulle suuret pidot. Sitten voit todistaa Daavidin tavoin:

Jumalattomalla on monta vaivaa, mutta joka Herraan turvaa, häntä ympäröitsee armo. Iloitkaa Herrassa ja riemuitkaa, te vanhurskaat, ja veisatkaa ilovirsiä, kaikki te oikeamieliset (Ps.32:10-11).

Halleluja!

---
Julkaisulupa World Challenge 'eltä, P.O. Box 260, Lindale, TX 75771, USA.