"Jerusalemissa on Lammasportin luona lammikko, jonka nimi hebreankielellä on Betesda, ja sen reunalla on viisi pylväskäytävää" (Joh. 5:2).

Betesdan lammikko oli siitä epätavallinen, että juutalaiset olivat tehneet siitä pyhän paikan. Lammikko täyttyi maanalaisesta virrasta, ja tiettyinä aikoina vesi sekottui. Tämä veden selittämätön muutos oli nimetty näkymättömän enkelin teoksi, joka vapautti parantavaa voimaa tuohon lammikkoon, ja ensimmäinen heikko, joka astui siihen, tuli parannetuksi.

Lammikosta tuli eräänlainen juutalainen parantola - ja suuret joukot raajarikkoja, halvaantuneita ja vammaisia ihmisiä kokoontui odottamaan, että vesi liikkui, toivoen olevansa onnekkaita. Jotkut tutkijat ehdottavat, että ne viisi allasta oli suunniteltu suojelemaan niitä väkijoukkoja, jotka olivat leiriytyneinä lammikon ympärille. Sana sanoo, että tämän altaan vierellä "makasi suuri joukko sairaita, sokeita, rampoja ja näivetystautisia, jotka odottivat veden liikuttamista" (Joh. 5:3). Minä uskon, että Johannes julistaa juutalaista perimätietoa, kun hän kirjoittaa, "Ajoittain astui näet enkeli alas lammikkoon ja kuohutti veden. Joka silloin veden kuohuttamisen jälkeen ensimmäisenä siihen astui, se tuli terveeksi, sairastipa mitä tautia tahansa" (Joh. 5:4).

Minä uskon, että Johannes tallensi tämän juutalaisen perimätiedon aivan, kuten juutalaiset sen uskoivat - paljastaakseen sen heikkouden ja rajallisuuden verrattuna kaiken kattavaan, ehdottomaan Jeesuksen Kristuksen parantavaan voimaan.

---

Veden muutoksen on täytynyt todella vaikuttaa kansaan.

---

Minä en palvele sellaista Jumalaa, joka haluaisi aiheuttaa sellaista kauheaa itsekkyyden näytöstä ja ihmisyyden loukkaamisen huomioimattomuutta. Luultavasti vain voimakkaat, säälimättömät ja itsekeskeiset pystyivät puskemaan ja tönimään tiensä lammikkoon. Rikkaat ja vaikutusvaltaiset saattoivat ehkä laittaa köyhiä astumaan sivuun tehdäkseen tilaa. Ne, joilla oli vahvimmat ja terveimmät ystävät mukanaan, pystyivät tönimään tiensä raajarikkoparkojen yli saadakseen ystävänsä ensimmäisenä lammikkoon. Varmasti ainoastaan kaikista nopeimmat ja valppaimmat pääsivät veteen ensimmäisenä.

Olin kauhuissani, kun kerran katselin, mitä tapahtui parkkipaikalla sen hallin ulkopuolella, jossa Kathryn Kuhlman piti parannuskokousta. Pysäköinninvalvojat eivät voineet kontrolloida niitä kuljettajia, jotka yrittivät töniä toisia päästäkseen toistensa eteen. Jotkut puskurit murskaantuivat. Kuhlmanille ei tällaisesta varmaankaan kerrottu, tai hän olisi loukkaantunut. Jotkut vain olivat niin ahneita - niin itsekeskeisiä - yrittäessään varmistua, että pääsivät muiden ohi saadakseen hyvän paikan parantamiskokouksessa. Joidenkin noiden tönivien autoilijoiden on täytynyt luulla, että lopputulos oikeuttaisi heidän tekonsa - kuitenkin he tekivät niin sairaan äitinsä tähden, raajarikon lapsen tähden, kuolevan ystävän tai sukulaisen tähden.

Olin kauhuissani, kun kerran katselin, mitä tapahtui parkkipaikalla sen hallin ulkopuolella, jossa Kathryn Kuhlman piti parannuskokousta. Pysäköinninvalvojat eivät voineet kontrolloida niitä kuljettajia, jotka yrittivät töniä toisia päästäkseen toistensa eteen. Jotkut puskurit murskaantuivat. Kuhlmanille ei tällaisesta varmaankaan kerrottu, tai hän olisi loukkaantunut. Jotkut vain olivat niin ahneita - niin itsekeskeisiä - yrittäessään varmistua, että pääsivät muiden ohi saadakseen hyvän paikan parantamiskokouksessa. Joidenkin noiden tönivien autoilijoiden on täytynyt luulla, että lopputulos oikeuttaisi heidän tekonsa - kuitenkin he tekivät niin sairaan äitinsä tähden, raajarikon lapsen tähden, kuolevan ystävän tai sukulaisen tähden.

Ei, Jeesus ei halua olla osallinen tässä "onnenpyörälammikossa". Epäilemättä monia parani - aivan kuten Lourdesissa ja parantoloissa kaikkialla ympäri maailmaa. Jumala on valmistanut ihmisruumiin, ja varustanut sen ihmeellisillä sisäisillä parantavilla voimilla - jotka vapautuvat usein toivon ja uskon kautta. Jotkut ovat saattaneet todella uskoa Jumalaa ja tulla ihmeellisesti parannetuiksi. Se, että ihmisiä parani, ei ole kyseenalaista. Mutta jokainen parantuminen on luonut vain lisää ahdistusta ja toivottomuutta niille, jotka olivat suurimmassa tarpeessa, jotka olivat niin kauan odottaneet turhaan. Ne, jotka tulivat pitkien matkojen päästä, ovat saattaneet olla todella epätoivoisia.

Jos rahanahneet papit ostivat ja myivät temppelissä, voitko kuvitella, kuinka he ovat saalistaneet tätä avutonta kansaa. Minä uskon, että siellä oli ruokakojuja, matkamuistomyymälöitä, peitteiden myyjiä ja kaikenlaisten uskonnollisten esineiden myyjiä. Missä ikinä väkijoukkoa olikin, siellä olivat myös uskonnolliset varkaat ja kaupustelijat. Samaa kuin nykypäivänäkin. Jeesuksen on täytynyt kauhistua sen kaiken rumuudesta.

Jeesus oli juuri tullut kaivolta Sykarista, paljastettuaan eräälle samarialaiselle naiselle, että Hän itse oli Elävä Vesi. Se parantava elämän vesi ei ollut lammikossa, vaan sydämessä uskon kautta, "...lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään" (Joh. 4:10-14).

Täytyy ymmärtää että jokaisella sieluparalla, joka makaili tuon lammikon vierellä, oli jo valmiiksi jotain parempaa, kuin tuo tunnusomainen veden liikuttaminen. Heillä oli ne kallisarvoiset rakastavan Jumalan lupaukset, joka tahtoi parantaa heidät kaikki. Heillä oli Mooses ja profeetat, ja heillä oli Daavidin loistavat psalmit.

Minkä tätä suuremman lupauksen Jumala antoikaan Mooseksen kautta: "Jos sinä kuulet Herraa, Jumalaasi, ja teet, mikä on oikein hänen silmissänsä, tarkkaat hänen käskyjänsä ja noudatat kaikkea hänen lakiansa, niin minä en pane sinun kärsittäväksesi yhtäkään niistä vaivoista, jotka olen pannut egyptiläisten kärsittäviksi, sillä minä olen Herra, sinun parantajasi" (2Moos. 15:26). Ja Daavidilta, psalmien kirjoittajalta: "Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt, hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi" (Psalmi 103:2,3). Ja profeetoilta: "En minä iankaiken riitele enkä vihastu ainiaaksi; muutoin henki nääntyisi minun kasvojeni edessä, ne sielut, jotka minä tehnyt olen. Hänen ahneutensa synnin tähden minä vihastuin; minä löin häntä, kätkin itseni ja olin vihastunut. Mutta hän luopui minusta ja kulki oman sydämensä tietä. Minä olen nähnyt hänen tiensä, mutta minä parannan hänet ja johdatan häntä ja annan jälleen lohdutuksen hänelle ja hänen surevillensa" (Jes. 57:16-18). "Tulkaa, palatkaamme Herran tykö, sillä hän on raadellut meitä, ja parantaa meidät, hän on lyönyt meitä, ja sitoo meidät" (Hoos. 6:1). "Paranna minut, Herra, niin minä parannun, auta minua, niin olen autettu. Sillä sinä olet minun ylistykseni" (Jer. 17:14).

Tämä tuskainen väkijoukko oli hengellisesti sokea Jumalan Sanalle. He eivät makailleet siellä vammautuneina ja raajarikkoina, koska he olivat kaikki kauheita synnintekijöitä - sillä kun Kristuksen opetuslapset osoittivat Hänelle miestä, joka oli syntymästään saakka sokea, he kysyivät, "kuka teki syntiä, tämäkö vai hänen vanhempansa, että hänen piti sokeana syntymän?" (Joh. 9:2). Jeesus vastasi, "Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa, vaan Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki" (Joh. 9:3). Epäilemättä synti oli tuonut sairautta ja tauteja monille heistä - mutta ei kaikille. Jumala olisi saanut suuren kunnian, jos he olisivat tutkineet Hänen Sanaansa ja toimineet yhtä suurella luottamuksella siinä, mitä Hän lupasi, kuin he tekivät lammikkoon ensimmäisenä pääsemisen kanssa.

Raamatun mukaan he odottivat väärää asiaa! Heidän käskettiin odottaa Herraa - ja ainoastaan Hänen Sanaansa. "Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa. Minun sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kuin vartijat aamua" (Psalmi 130:5,6). "Jumalaa yksin minun sieluni hiljaisuudessa odottaa, häneltä tulee minulle apu. Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä suuresti horju... Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa, minun sieluni, sillä häneltä tulee minun toivoni. Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä horju" (Psalmi 62:1,2,5,6).

Jeesus lähestyi erästä liikuntakyvytöntä miestä, joka makasi lammikon vierellä. "Siellä oli mies, joka oli sairastanut kolmekymmentä kahdeksan vuotta. Kun Jeesus näki hänen siinä makaavan ja tiesi hänen jo kauan aikaa sairastaneen, sanoi hän hänelle: Tahdotko tulla terveeksi?" (Joh. 5:5,6). Tällä nimeltä mainitsemattomalla raajarikolla oli monet kasvot, ja hän edustaa valtavaa sellaisten kristittyjen joukkoa, jotka ovat toivottomassa tilassa. Jeesus tiesi, mitä oli mielessä jokaisella näistä kurjista, avuttomista sieluista. Aivan kuten Jeesus tiesi, mitä nainen ajatteli kaivolla, Hän tiesi, mitä tämä liikuntakyvytön mies ajatteli. "Eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili" (Hebr. 4:13). Ehkä hän oli kaikista heikoin ja eniten avun tarpeessa oleva, kestettyään heikkoutta heistä kaikista kauimmin. Jeesus lähestyi aina sitä, joka oli suurimmassa tarpeessa. Varmasti 38 vuotta murskattuja toivoja, sietämätöntä kärsimystä ja yksinäisyyttä, oli vaatinut veronsa hänestä.

Liikuntakyvyttömyys tulee monessa muodossa. Se voi olla fyysistä, hengellistä tai henkistä - tai kerralla näitä kaikkia. Henkisesti ja hengellisesti sinäkin voisit olla tuo mies, makaamassa lammikon vierellä! Olet tilanteessa, joka näyttää toivottomalta - etkä näe ulospääsyä. Kukaan ei oikeasti ymmärrä kärsimyksesi syvyyttä - kukaan ei näytä välittävän tarpeeksi, että pysähtyisi ja auttaisi. Ei ole yhtäkään ystävää tai rakasta, jolla olisi aikaa, rakkautta tai voimaa todella koskettaa sinua.

Muistan erään prostituoidun Lower East Sidellä, New York Cityssä, puiston penkillä, joka halasi ryysyistä naista käsivarsillaan. Nainen oli sairas, hän itki, ja kovalta näyttävä huora silitti hänen hiuksiaan, kyynelten virratessa hänen omilla kasvoillaan, koska syvälle sydämeen sattui - vakuuttaen hänelle, "Kulta, kaikki järjestyy, me selviämme! Minä rakastan sinua, älä itke!"

Tarkastele huolella tuota liikuntakyvytöntä miestä, ja ajattele vuosien kamppailua, niitä tuskia, jotka kasautuivat hänen ylleen rakkaudettoman, tunteettoman kansan kautta. Kuinka usein hänen onkaan täytynyt kohottaa kuihtunut käsi tavoittakseen niitä, jotka kiirehtivät ohi omille asioilleen, huutaen, "Auttakaa, joku! En voi tehdä kaikkea itse!"

On suuria määriä kristittyjä, jotka ovat hengellisesti avuttomia ja liikuntakyvyttömiä, pitkäaikaisesta taistelusta himon kanssa, tai jostain syvälle juurtuneesta synnistä, joka on ryöstänyt heidän hengellisen elämänsä ja elinvoimaisuutensa. He makaavat avuttomina masennuksen ja epätoivon vuoteella, jatkuvasti toivoen ihmettä, aina tavoitellen rakkautta, aina odottaen jonkun järjestävän asioita, että jotain tapahtuisi! Heidän koko elämänsä kuluu tuon yhden elämää muuttavan ihmeen odotteluun. He raahaavat itsensä kokoukseen kokouksen jälkeen, neuvotteluihin ja seminaareihin - ja he kertovat ja toistelevat tarinaansa tuskastaan ja valituksestaan. Mutta mikään ei muutu.

---

Miksi Jeesus kysyi tältä avuttomalta mieheltä
"Tahdotko tulla terveeksi"?

---

Eikö jokainen sellaisessa säälittävässä tilassa oleva halua tulla parannetuksi? Herralla oli varmasti hyvä syy kysyä niin läpitunkeva kysymys. Kysymys viittasi siihen, että mies ei välttämättä tahtonut tulla parannetuksi.

Jeesus tiesi, että hän oli ollut tässä säälittävässä tilassa vuosien ajan, ja että avun etsimiseen oli käytetty paljon voimavaroja - mutta tänä sapatin päivänä Jeesus kysyi häneltä, "Tahdotko todella tulla parannetuksi?"

Pitkäaikaisessa kivussa ja tuskassa on vaara - ja se on se, että lopulta luovuttaa, syleilee murhetta, ja hyväksyy asiat sellaisina kuin ne ovat. Puritaanit kutsuvat sitä "tuskan halaamiseksi".

Löysin kerran teini-ikäisen pojan, joka eli synkässä, rottien täyttämässä kellarissa. Hänen vuoteenaan oli pino saastaisia rättejä. Hän eli kuin villi koira, ja hän oli toivottoman riippuvainen heroiinista. Vein hänet huumekeskukseemme, annoin hänelle uudet vaatteet, puhtaan vuoteen, hyvää ruokaa ja paljon rakkautta ja evankeliumia. Hän oli kurjassa kunnossa ja palasi pian luolaansa. Myöhemmin hän kertoi minulle, "Sinä näet sen rotankolona. Minulle se on koti. Minun on hyvä olla siellä, olen tottunut siihen. Minä pidän yksin, vapaana elämisestä. Älä yritä muuttaa minua." Alle vuosi tämän jälkeen hän kuoli hepatiittiin.

Kysyin iäkkäältä kadulla elävältä naiselta Greenwich Villagessa, että hän antaisi minut ottaa yhteyttä sosiaalityöntekijöihin ja saada hänet ensisuojaan. Hän eli puistossa, hyvin ylipainoisena, sairaana ja todella surkeana. "Älä, " hän pyysi, "minut on viety sinne, ja minulla oli huone ja vuode, mutta tunsin oloni kamalaksi! Nukuin lattialla. Olen tottunut elämään täällä ulkona - kyllä minä pärjään. Kiitos kuitenkin!"

Herran kysymys antoi ymmärtää, että tuo mies ei ollut valmis kohtamaan kaikkea sitä vastuuta, mikä seuraa terveeksi tulemista. Kuuntele tuon miehen välitöntä vastausta. Ennemmin, kuin iloinen, odottava "Kyllä, minä tahdon tulla parannetuksi" - hän vastasi, "Herra, minulla ei ole ketään" (Joh. 5:7). Minä kutsun sitä "ei kukaan - joku muu"-syndroomaksi. "Ei kukaan oikeasti välitä." "Se on jonkun muun syytä!" Kuulostaa siltä, niin kuin katkeruus olisi juurtunut häneen, ja vaikka se kaikki oli totta, se vain yhdistyi hänen ongelmaansa. Hän ei ollut ainoastaan fyysisesti heikko, vaan hän rappeutui myös henkisesti ja hengellisesti katkeruuden tähden. Oletan, että hän viimein luovutti, että hän ei enää yrittänytkään tulla parannetuksi.

On niin surullista, mutta totta, että monet kärsivät ihmiset eivät osaa selviytyä ilman murhettaan tai tuskaansa. En puhu "monista vanhurskaan kärsimyksistä", joita me kaikki kestämme silloin tällöin. Minä puhun ihmisistä, jotka ovat rakentaneet elämänsä tuskan, murheen ja kärsimisen ympärille. He ovat valittaneet ja keskustelleet tilanteestaan niin paljon ja niin kauan, että jos heidät parannettaisiin, heillä ei olisi mitään, mistä puhua. He ovat olleet surullisia ja valittajia niin kauan, että siitä on tullut riippuvuus. Jos heidät parannettaisiin, se tarkoittaisi kokonaan uuden elämäntavan opettelua. Heidän olisi opeteltava uusi toivon kieli. Heille tulisi vastuu oppia olemaan iloinen ja toisten rohkaisija.

Kukaan ei siis välitä! Niin ovat toiset sinua loukanneet! Sinulla näyttää olevan kovempia aikoja, enemmän kärsimystä ja enemmän taistelua kuin muilla ympärilläsi! Jumalan Sanan mukaan kaikki kärsimisesi voidaan kääntää tuomaan paljon kunniaa Herralle. Odota Herraa ja tutki Hänen Sanaansa, ja Herran voima tulee varmasti ilmaistuksi sinun hyväksesi, ja voi tulla todistukseksi Herran suuruudesta. Mutta ne, jotka kieltäytyvät kääntymästä Herran puoleen, kääntyvät sisäänpäin. Kärsimyksellä on potentiaalia käännyttää ihmisiä tyytymättömyyteen, itsekeskeisiksi raajarikoiksi, jotka kieriskelevät itsesäälissä. Kuinka kurjaa elää jonkun sellaisen kanssa, koska he mittaavat rakkauttasi sen mukaan, kuinka tahdot tyydyttää heidän tunteellista tuskaansa.

Olen nähnyt rakkaan vaimoni kulkevan pitkien taisteluiden läpi tuskien kanssa - syövän, sisäelinten poiston ja rinnanpoistoleikkauksen. Hän oli sekä fyysisen että tunteellisen tuskan musertama vuosien ajan. Oli aikoja, jolloin hän oli kaiken luovuttamisen partaalla - ja pakenemassa turtuneisuuden kuoreen. Mutta kaikista tuskallisimpina hetkinä hän tahtoi kääntyä Herran puoleen. Hänelle tahdottiin antaa loistelias lupaus Sanasta, ja hänen haluttiin pitävän siitä kiinni. Luottaessaan Herraan hän ei kysynyt, "Miksi minä, Herra", ei edes viiden syöpäleikkauksen jälkeen. Hän havaitsi Hänen olevan kallisarvoinen, todellinen ja aina kaikessa lähellä. Ja se on tehnyt hänestä suloisemman, vahvemman ja puhtaamman.

---

Tämä mies tehtiin terveeksi,
koska hän totteli Herran Sanaa!

---

"Jeesus sanoi hänelle: Nouse, ota vuoteesi ja käy" (Joh. 5:8). Hän oli saattanut kuulla Jeesuksesta, häneen oli voinut vaikuttaa kertomukset miehestä, joka kulki heidän maassaan parantaen. Hänelle oli luultavasti kerrottu tämän saman miehen ruoskineen temppelissä, ajaen ulos kaikki rahanvaihtajat. Johanneksen mukaan tuo oli tapahtunut juuri ennen Hänen vierailuaan Betesdan lammikolla. Mutta se oli varmaa, että tämä mies ei tuntenut Häntä. Hän ei ollenkaan tunnistanut Jeesusta, koska hän oli niin pahasti heikkoutensa ansassa. Mutta Jeesus tiesi hänestä kaiken! Jeesus oli tullut hänen luokseen hänen kurjuudessaan ja murheessaan - ja armo oli lähellä ilmestymistään! Jeesus ei ristikuulustellut häntä, Hän ei nuhdellut häntä katkeruudesta tai itsesäälistä. Siunattu Herra liikuttui tämän veliraukan heikkouden tunteista. Tähän aikaan Jeesus ei esittänyt moraalisia vaatimuksia. Kaikki, mitä Jeesus pyysi häneltä, oli uskoa Hänen Sanaansa ja tehdä sen mukaan. "Nouse! Ota vuoteesi! Kävele - pois tästä paikasta!"

Myöhemmin, parantamisensa jälkeen, Jeesus löytäisi hänet temppelistä. Hän kuulisi Herran käskyn, "älä enää syntiä tee, ettei sinulle jotakin pahempaa tapahtuisi" (jae 14). Hän tulisi tuntemaan Jeesuksen ja luottamaan Häneen. Mutta nyt, maatessaan lammikon vierellä, avuttomana ja epätoivoisena, hän kohtasi kaikkien tuskallisten vuosiensa suurimman päätöksen. Ylösnousemuksen toivon Sana oli tullut hänen luokseen! Hänelle esitettiin haaste: Nouse uskon kautta - tule parannetuksi - liity elävien joukkoon - tai makaa siinä itsesäälissä ja kuole yksinäisyydessä!

Mitä olisi tapahtunut, jos tuo mies olisi jatkanut lammikon vierellä makaamista, epäuskossa, kieltäytyen liikkumasta, ajatellen itsekseen, "Ei se onnistu. Olen ollut Hänelle tarpeeton. Minä en ole ollut kenellekään minkään arvoinen! Miksi Jumala haluaisi äkkiä valita juuri minut kaikesta tästä tuskaisesta väkijoukosta parannettavaksi? Kiitos vaan, Herra, siitä, että välität tarpeeksi minusta, että puhut minulle - mutta kohtaloni on kuolla tässä tilassa." Jeesus ei olisi voinut auttaa häntä. Hän ei olisi voinut pakottaa häntä tai nostaa häntä pystyyn vasten hänen tahtoaan. Miehen oli uskottava, että tämä oli itse Jumala tekemässä työtään, että hänen huutonsa oli kuultu ja hänen vapautuksensa aika oli tullut. Nyt tai ei koskaan!

---

Tämä kaunis kertomus on todellinen ilmestys Jumalan
rakastavasta sydämestä kaikille niille, jotka kärsivät!

---

"Jeesus vastasi ja sanoi heille: Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee. Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaikki, mitä hän itse tekee; ja hän on näyttävä hänelle suurempia tekoja kuin nämä, niin että te ihmettelette" (Joh. 5:19-20). Sisällöltään Jeesus sanoi fariseuksille, "Minun Isäni halusi hänen parantuvan, niin minä paransin hänet. Minä teen vain sitä, mitä minun isäni tahtoo." Se oli Jumalan tahto, Jumalan rakkautta - Jumala halusi tehdä tämän miehen täysin terveeksi. Kun olet masentunut ja heikko, on niin vaikeaa uskoa, että Jumala vieläkin rakastaa sinua! Kun vuodet ovat menneet hukkaan, kun synti on tehnyt ruumiisi ja sielusi raajarikoksi, kun tunnet itsesi arvottomaksi ja Jumalalle inhottavaksi ja ihmettelet, miksi Hän enää välittäisi - silloin vaaditaan lapsen kaltaista uskoa hyväksymään tuo rakkaus ja astumaan esiin uskossa ja sanomaan, "Herra - sano ainoastaan Sana, ja minä nousen - nousen tästä raajarikoksi tekevästä heikkoudesta - ja kuljen kanssasi!"

Sinun ei tarvitse täysin ymmärtää kaikkia oppeja katumuksesta, synnistä ja pyhyydestä. Sinun ei välttämättä tarvitse tuntea Jeesustakaan millään syvällisellä ja merkityksellisellä tavalla! Mutta sille on oma aikansa. Kaikki tehdään tunnetuksi, jos otat ensimmäisen tottelevaisuuden askeleen, ja nouset ja käännyt Herran puoleen. "Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta" (Joh. 7:17).

Minä uskon, että Jumalan suuri rakkaus ja armo paljastuu vastauksessa sydämen huutoon - eikä mihin tahansa huutoon, vaan huutoon Herralle - vapautuksen huutoon, nöyryyden ja avuttomuuden huutoon. Minä uskon, että Jeesus tuli tuon miehen luokse vastauksena syvään ja tuskaiseen huutoon Isälle. Raamatussa puhutaan paljon tällaisesta sydämen huudosta. "Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa" (Psalmi 18:6). "Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden. Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa" (Psalmi 106:43-44). " He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden. Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja. Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan. Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta. Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan!" (Psalmi 107:17-21). Voit olla varma, että sellainen huuto Jumalalle, joka lähtee sydämestä, tulee aina vastatuksi taivaasta esiin tulevalla parantavalla Sanalla!

Kukaan ei ole liian kauas mennyt, liian paha tai liian toivoton - jos tavoitellaan Jumalaa nöyryydessä. Kertomus pahasta kuningas Manassesta vahvistaa tätä. Raamattu asettaa hänet yhdeksi Israelin pahimmista kuninkaista. Hän on luopunutta, hengellisesti liikuntakyvytöntä tyyppiä. Ja mikä uskomattoman paha mies hän olikaan: "Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, niiden kansain kauhistavien tekojen mukaan, jotka Herra oli karkoittanut israelilaisten tieltä. Hän rakensi jälleen uhrikukkulat, jotka hänen isänsä Hiskia oli hävittänyt, ja pystytti alttareja Baalille ja teki aseran, niinkuin Israelin kuningas Ahab oli tehnyt, kumarsi ja palveli kaikkea taivaan joukkoa. Hän rakensi alttareja myös Herran temppeliin, josta paikasta Herra oli sanonut: "Jerusalemiin minä asetan nimeni." Hän rakensi alttareja kaikelle taivaan joukolle Herran temppelin molempiin esipihoihin. Myös pani hän poikansa kulkemaan tulen läpi, ennusteli merkeistä, harjoitti noituutta ja hankki itsellensä vainaja- ja tietäjähenkien manaajia; hän teki paljon sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja vihoitti hänet. Ja teettämänsä Aseran kuvan hän asetti temppeliin, josta Herra oli sanonut Daavidille ja hänen pojallensa Salomolle: "Tähän temppeliin ja Jerusalemiin, jonka minä olen valinnut kaikista Israelin sukukunnista, minä asetan nimeni ikiajoiksi. Enkä minä anna enää Israelin jalkojen harhailla pois siitä maasta, jonka minä olen antanut heidän isillensä, jos he vain kaikessa noudattavat sitä, mitä minä olen käskenyt heidän noudattaa - koko sitä lakia, jonka minun palvelijani Mooses on heille antanut." Mutta he eivät totelleet, ja Manasse eksytti heidät tekemään pahaa enemmän kuin ne kansat, jotka Herra oli hävittänyt israelilaisten tieltä. Niin Herra puhui palvelijainsa, profeettain, kautta ja sanoi: "Koska Manasse, Juudan kuningas, on tehnyt nämä kauhistavat teot ja siten tehnyt pahaa enemmän kuin amorilaiset, jotka olivat ennen häntä, ja on saattanut kivijumalillansa myös Juudan tekemään syntiä, sentähden sanoo Herra, Israelin Jumala, näin: Katso, minä annan sellaisen onnettomuuden kohdata Jerusalemia ja Juudaa, että joka sen kuulee, sen molemmat korvat soivat. Ja minä mittaan Jerusalemin samalla mittanuoralla kuin Samarian ja punnitsen sen samalla vaa'alla kuin Ahabin suvun. Ja minä huuhdon Jerusalemin, niinkuin vati huuhdotaan: se huuhdotaan ja käännetään kumollensa. Minä hylkään perintöosani jäännöksen ja annan heidät vihollistensa käsiin, niin että he joutuvat kaikkien vihollistensa saaliiksi ja ryöstettäviksi, koska ovat tehneet sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, ja vihoittaneet minua siitä päivästä asti, jona heidän isänsä lähtivät Egyptin maasta, tähän päivään saakka." Manasse vuodatti myös sangen paljon viatonta verta, niin että hän sillä täytti Jerusalemin ääriään myöten, sen syntinsä lisäksi, jolla hän saattoi Juudan tekemään syntiä, tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä" (2Kun. 21:2-16). "Manasse eksytti Juudan ja Jerusalemin asukkaat tekemään enemmän pahaa, kuin olivat tehneet ne kansat, jotka Herra oli hävittänyt israelilaisten tieltä. Ja Herra puhui Manasselle ja hänen kansallensa, mutta he eivät kuunnelleet" (2Aik. 33:9-10).

Voiko Jumala yhä rakastaa ja antaa anteeksi niin törkeän pahalle miehelle? Onko sellaiselle toivoa, joka kulkee niin kauas Jumalasta, on niin pahuuden ja pimeyden omistuksessa? Kyllä! Jos hän etsii Jumalaa, nöyrtyy ja palaa takaisin ja tekee asiat oikein.

Hän päätyy kahleisiin sidotuksi vangiksi Babyloniin. Mikä eloisa kuvaus synnin palkasta - siitä, mitä tapahtuu, kun Herra on hylätty ja saatana muuttaa sisään. Hän päätyy yhtä avuttomaksi kuin tuo mies, joka makasi lammikon vierellä. Mutta ahdingossaan hän huusi ja Jumala kuuli häntä, antoi hänelle anteeksi ja palautti hänet ennalleen.

Jumala antoi anteeksi ja paransi miehen, jolle minun mielestäni on todella vaikeaa antaa anteeksi niitä tekoja, joita hän teki. "Mutta ahdingossa ollessaan hän etsi Herran, Jumalansa, mielisuosiota ja nöyrtyi syvästi isiensä Jumalan edessä. Ja kun hän näin rukoili häntä, niin Jumala taipui ja kuuli hänen rukouksensa ja toi hänet takaisin Jerusalemiin, hänen valtakuntaansa. Silloin Manasse tuli tietämään, että Herra on Jumala. Sen jälkeen hän rakennutti Daavidin kaupungin ulomman muurin, länteen päin Giihonista, laaksoon, aina Kalaporttiin saakka, niin että se ympäröi Oofelin, ja hän teki siitä hyvin korkean. Ja hän asetti sotapäälliköitä kaikkiin Juudan varustettuihin kaupunkeihin. Ja hän poisti vieraat jumalat ja kuvapatsaan Herran temppelistä sekä kaikki alttarit, jotka hän oli rakennuttanut Herran temppelin vuorelle ja Jerusalemiin, ja heitätti ne kaupungin ulkopuolelle. Ja hän pani kuntoon Herran alttarin ja uhrasi sillä yhteys- ja kiitosuhreja ja kehoitti Juudaa palvelemaan Herraa, Israelin Jumalaa. Mutta kansa uhrasi edelleen uhrikukkuloilla, kuitenkin ainoastaan Herralle, Jumalallensa. Mitä muuta on kerrottavaa Manassesta, ja kuinka hän rukoili Jumalaansa, ja näkijäin puheista, jotka puhuivat hänelle Herran, Israelin Jumalan, nimessä, katso, se on Israelin kuningasten aikakirjassa. Ja hänen rukouksestaan ja kuinka hän tuli kuulluksi, ja kaikista hänen synneistään ja uskottomuudestaan ja niistä paikoista, joihin hän rakennutti uhrikukkuloita ja pystytti asera-karsikoita ja jumalankuvia, ennenkuin hän nöyrtyi, katso, niistä on kirjoitettu Hoosain aikakirjaan" (2Aik. 33:12-19).

Sana toivosta, anteeksiannosta, armosta, rakkaudesta ja entiselleen palauttamisesta on tullut sinullekin tämän viestin kautta. Huuda ääneen! Kiinnitä huomiosi Hänen Sanaansa, kadu, nouse sitten - kulje Herran kanssa ja tule terveeksi!

---
Julkaisulupa World Challenge 'eltä, P.O. Box 260, Lindale, TX 75771, USA.